”Mitäpä aika voi muutakaan kuin kulua”, sanoo Günter Grass (1927-2015) teoksessaan Grimmin sanat, suomentanut Oili Suominen. Teos jäi tekijänsä viimeiseksi, Grass kuoli viime huhtikuun 13. päivänä. Voi ajatella, että teoksessa aika tosiaan kuluu, tai sitten ei kulu. Grimmin veljesten (Jacob 1785-1862 ja Wilhelm 1786-1859) käynnistämä saksan kielen sanakirja vei kaikkiaan 123 vuotta, aikaa siis kului, eikä valmista tahtonut tulla. Jacob Grimm sai valmiiksi osat A, B, C ja E, Wilhelm osan D. Kirjaa laadittiin lopulta niin Itä- kuin Länsi-Saksassa ja tekijöitäkin oli useita, lopullinen versio julkaistiin 1961.  Kirjailijan itsensä kohdalla aika ei kulu. Hän ’keskustelee’ Grimmin veljesten kanssa milloin minkin vuosisadan tapahtumista, tästäkin päivästä. Aikatasossa suorastaan heittelehditään sinne tänne, mutta ei se lukijaa häiritse.

Grass%201.jpg

Grimmin sanat on merkittävä kirja, monessakin mielessä merkittävä. Se on tekijänsä viimeinen ja kolmas osa hänen elämäkerrallisista teoksistaan. Hieno päätös Nobel-kirjailijalle. Se on merkittävä aiheensa vuoksi. Mikä voisi olla sen merkittävänpää kuin kieli, tässä tapauksessa saksan kieli. Grass tunnustautui saksan kielen rakastajaksi. Kirja on merkittävä myös sanakirjan valmistumisprosessin kuvauksena, Grass kertoo sen kokonaan, vaikka Grimmien osuus jäi vain muutamaan alkuosaan. Merkittävä teos on myös Saksan/Saksojen yhteiskunnallisena ja poliittisena kuvauksena, eihän Grass toki sellaisesta malta pysyä erillään. Jos oli Grimmin veljesten työ sanakirjan aikaansaamiseksi osoitus sitkeydestä, on Grassin elämäkin osoitus sitkeydestä ymmärtää ja yrittää muuttaa maailmaa.

Teoksen kääntäminen on myös merkittävä teko. Kirjan lopussa on suomentajan informatiivinen kirjoitus Sanoista, saduista ja suomennoksesta. Suominen on suomentanut lähes kaikki Grassin teokset. Grass on siitä poikkeuksellinen kirjailija, että hän on pitänyt kääntäjilleen seminaareja, Suominen on osallistunut niihin kaikkiin. Grass oli todennut, että teosta ei voi kääntää muille kielille, siinä määrin se sisältää saksankielisiä termejä ja virkkeitä. Eiväthän saksaksi a-alkuiset sanat ole läheskään aina suomeksi a-alkuisia. Kääntäjän ratkaisu on oivallinen, hän on jättänyt termit kääntämättä. Kirja perustuu sanoihin ja taitavaan sanojen selitykseen ja tulkintaan. Osaan sen verran saksaa, että minulle kirjan lukeminen ei tuottanut vaikeuksia. Saksaa osaamattomille on kirjan lopussa sanaluettelo, mutta tekeehän se lukemisen hitaaksi. Sisältöä voi hyvin seurata myös ymmärtämättä termien merkitystä. Olisi kiintoisaa lukea teos myös alkukielellä, onhan Grass jättänyt kääntäjilleen vapauksia tulkita tekstiä käännettävään kieleen sopivaksi.

Grass%202.jpg

Grassin tapa kirjoittaa on herkullinen. Lukija saattaa aluksi kuvitella, että tässä on kyse Grimmin sanakirjan laatimisprosessin kuvauksesta tai ehkä veljesten elämäkerroista, satujen kirjoittamiseenkin kun viitataan. Mutta sitten Grass saa yht’äkkiä sanasta työ (Arbeit)  kimmokkeen siirtyä kertomaan omasta elämästään. Joku toinen sana vie hänet muistelemaan poliittista toimintaansa sosialidemokraattisessa puolueessa. Loistavasti hän sijoittaa tietyllä kirjaimella alkavia sanoja oman elämänsä kuvaukseen. Jostain sanasta hän sujuvasti kääntyy puhumaan Saksojen yhdistymisestä tai jostain muusta yhteiskunnallisesta asiasta. B:n käsittely vie hänet esittelemään tarinaa pronssiveistoksesta. Hän moitiskelee Grimmin veljeksiä joidenkin sanojen puuttumisesta, esimerkiksi sanaa demokratia ei sanakirjasta löydy. Samalla Grass latelee tukun moderniin yhteiskuntaan liittyviä termejä, joita niitäkään ei sanakirjasta löydy. Oman ja veljesten historian kietoutuminen yhteen on jatkuvaa. Grassin kertoo siitä, kuinka Jakob Grimm oli karkotettu maasta hänen kieltäydyttyään professorina vannomasta valaa uudelle kuninkaalle, koska katsoi, että sillä rikotaan aiempi vala. Tästähän Grass pääsee omankin elämänsä kipeään valan vannomiseen, seitsemäntoistavuotiaana Führerille vannottuun valaan talvisella metsäaukiolla. Sodan loppuminen pelasti hänet joutumasta tottelemaan sokeasti sitä, mitä oli tullut nuoruuden huumassa luvanneeksi. Tätä valaa sai Grass sitten elämänsä aikana selittää moneen kertaan.

Grass äityy välillä myös runoiluun, siihen hän saa useimmiten kimmokkeen Grimmin sanoista, välillä myös joku oman elämän tapahtuma kirvoittaa runomuodon. Kieliopin opetusta lukija kohtaa tuon tuosta, saksalaisen kirjallisuuden voittoja ja tappioita kirjailija sisällyttää myös mukaan. Mielenkiintoinen oivallus kirjailijalta on asettua keskustelemaan ja jopa väittelemään Grimmin veljesten kanssa milloin mistäkin asiasta. Hän myös osuu muutaman kerran luentosalin viimeiselle penkille kuuntelemaan Jakob Grimmin esitelmää. Lukijaa ei yhtään häiritse, että miehet ovat eläneet eri vuosisadalla. Grass saa muutoinkin aiheen kirjoittaa historiallisista tapahtumista, yhteiskunnasta tai politiikasta joko siksi, että Grimmin veljekset olivat olleet mukana tai siksi, että he eivät sattuneet olleen juuri tässä tapahtumassa mukana. Kaikenlaiset aasinsillat näyttävät olevan kirjailijalle avoimina. Kirjailija yrittää neuvoa veljeksiä silloin tällöin, esimerkiksi auttaa keksimään m-kirjaimella alkavia sanoja. Sitten kesken kaiken nykyaika saavuttaa hänet ja hänen on todettava, että ”minua surettaa ja inhottaa tämä maa, jonka kieltä rakastan ja hellin”. Kirjan loppu on aivan herkullinen. Siinä Grass keskustelee veljesten kanssa sodassa hävitetyssä autossa. Veljekset eivät tunnu kuuntelevan. Kirjailija puhuu siis kuuroille korville. Ja teoksen oivalluksia noudattaen hän huomauttaa olevansa erityisen hyvä kuuroille korville puhumisessa. Siitä hän on kirjan mittaan nostanut herkullisia esimerkkejä poliittiselta uraltaan. Vanhenevien Grimmien myötä kirjailijan on tietysti pakko pohdiskella omaakin ikääntymistään. Kirjan loppu, Z:aan päätyvänä on melkoisen pessimistinen.

Grass%203.jpg

Sana on tärkeä, kirjoitettu sana. Se tulee Grassin kirjassa Grimmin sanat kyllä täysin selväksi. Monet Grassin lausahduksista sopisivat elämänviisauksiksi itse kullekin. Tässähän suorastaan väistämättä tulee mieleen tämä päivä. Mehän myötäänsä varottelemme toisiamme somessa, miten lyhyt matka on sanoista tekoihin ja kyselemme, lankeaako rangaistus jo sanoista vai vasta teoista. Grassin kirja on oivallinen teos sanoista.