Sitä fundeerailimme Hannelen kanssa viime viikolla Galleria Sculptorissa, vaikka olimme kumpikin lukeneet Hesarissa 11.8.2010 olleen Anu Uimosen jutun ja oikeastaan sen innoittamana tulleetkin näyttelyyn. Vai saimmeko kimmokkeen pikemminkin toisen näyttelyn kuraattorin Otso Kantokorven persoonasta? Mehän fanitamme häntä. Tavallaan. Toinen kuraattori on virolainen kuvanveistäjä Villu Jaanisoo, jonka autonrengasgorillan kaikki muistavat, vaikka eivät ole sitä luonnossa nähneetkään. En minäkään. Näyttelyn nimi on Julkisen veistotaiteen museo. Niin, mikä oikein oli näyttelyn idea?
Näyttelyssä oli vain muutama sellainen kipsiluonnos, joiden toteutuksia olemme tottuneet katselemaan, esimerkkinä J.L. Runeberg. C.E. Sjöstrandin Kullervon puhuu miekalleen -patsaan toki muistimme, senhän kuvasin Helsingin kaupunginpuutarhasta muutama vuosi sitten näillekin sivuille. Martti Aihan tunnistaa helposti, mukana oli luonnos Ruoholahdessa olevasta Rumbasta. Samoin tunnistimme Eila Hiltusen Sibelius-monumentin. Mukana oli useita Ateneumin fasadin patsasluonnoksia, nekin Sjöstrandin käsialaa. Totesimme että, että Risto Rytin patsaskilpailussa toiseksi tullut olisi ollut toteutettua ”kehikkoa” kauniimpi. Hämmästelimme myös sitä, että niin monet veistokset kuuluivat Mikkelin taidemuseolle.
Luin nyt Hesarin arvioinnin uudelleen. Kantokorpi penää lisää keskustelua. ”Julkisten veistosten kohdalla jokamiehen kritiikki on oikeutettua, koska ihmiset pakotetaan elämään niiden kanssa.” Voihan se olla, että näyttely tulee toimimaan keskustelun synnyttäjänä. Hieman epäilen, olisi pitänyt olla enemmän pienoismalleja toteutetuista ja hylätyistä rinnan, siitä sitä keskustelua saataisiin. Keskustelun syntymistä olisi edesauttanut myös, jos mukana olisi ollut muutama tietokoneella tehty kuva esimerkiksi siitä, millaiselta Hakaniemen tori näyttäisi, jos sinne olisi pystytetty se valtaisa kaariveistos. Kiintoisa olisi myös kuva Kansallisteatterista, jonka edessä mietiskelee kubistinen Aleksis Kivi. Yllä esitetyt kysymykset ovat sinänsä kiintoisia, mutta missä sitä keskustelua tullaan käymään. En usko, että Hesari tulee paljon ihmisten mielipiteitä julkaisemaan, vaikka Kantokorpi tavallista matti meikäläistä puolustaakin. Pitäisiköhän mennä Taiteiden yönä Sculptoriin ja pyytää häntä täsmentämään ajatuksiaan?
Lisäys: Taidelehden 4/2010 päätoimittajalle tuli näyttelyssä surumielinen olo. Hän toteaa, että näyttelyn tunnelma kyllä vaihteli arvokkaan ja absurdin välillä, mutta samalla hänelle selvisi, että tällaista ei enää tehdä. Kilpailuihin ei tehdä enää kipsiluonnoksia. Julkisia veistoksia rakennetaan tai valmistetaan tilaan. Näyttely jättikin haurauden ja menetyksen tunnun. Ehkä se on lopullista rehellisintä muiston pysyvyyttä Taide muistuttakoon siitä, että kaikella on aikansa.
Kommentit