Enpä ole aikoihin ollut niin jännittävässä konsertissa kuin tämä Rolando Villazonin konsertti Musiikkitalossa. Pääset tunnelmaan, jos pistät taustalle soimaan Toscaa. Olin konsertissa Hannelen kanssa eilen illalla. Aina silloin tällöin joutuu oopperassa jännittämään suomalaisten laulajien kohdalla sitä, miten puhtaasti ääni toimii korkeissa äänissä. Metropolitanin elokuvaoopperat ovat olleet ihania kuunneltavia, niissä on vain hyviä laulajia. Eilen illalla saimme jännittää sitten, miten maailmanluokan tähden ääni kestää. Maailmallahan on kirjoitettu Villazonin ääniongelmista kurkkuleikkauksen jälkeen. Viime viikolla hän Hesarissa esitti kaiken olevan kunnossa. Kun kysyttiin, että onko hän äänen vuoksi siirtynyt laulamaan helpompaa Mozartia, hän kielsi asian. Hesarin Hannu-Ilari Lampila kirjoitti heti viime yönä konsertista tultuaan, että Lohjan kaupunginorkesterin kanssa harjoittelu viime torstaina oli mennyt ihan nappiin. Hyvää oli odotettavissa musiikkitalossa. Mutta sitten iski Suomen talvi.

Villazonia säesti Lohjan kaupunginorkesteri venäläiskapellimestari Guerassim Voronkivin johdolla. Tämä kulkee maailmalla Villazonin matkassa. Meillä oli mahdollisuus kysäistä orkesterin ykkösviulistilta siitä, miten he ovat päässeet sekä Villazonin että aiemmin Plácido Domingon säestäjiksi. Mies sanoi, että konsertit sopivat hyvin heidän aikatauluunsa, heillä ei ole kovin paljon esiintymisiä. Ennen esityksen alkua yleisölle ilmoitettiin, että Suomen talvi on sairastuttanut laulajan, mutta hän joka tapauksessa esiintyy. Pelko iski mahan pohjaan, emmekö saisikaan kuulla ihanaa tenoriääntä. Laulaja otti yleisön haltuunsa ilmoittamalla selkeällä suomen kielellä, että hän on iloinen saadessaan esiintyä uudessa musiikkitalossa. Oli opetellut pitkän virkkeen ulkoa. Tietty, laulajien on oltava kaiken muun lisäksi melkoisia kielineroja.

Ensimmäisen puoliajan Villazon lauloi Mozartia. Ensimmäinen Il re pastore –oopperan kappale alkoi varovasti ja säikähdytti meidät pahasti. Huonompikin musiikin asiantuntija huomasi, että kaikki ei ole kunnossa. Ääni särähteli ja oli sitä paitsi aika hiljainen niin suureen saliin. Toinen Don Giovannin kappale olikin jo parempi, joskin se oli enemmän baritoni- kuin tenori-äänialaa.  Kolmas ennen taukoa kuultu Misero O sogno kuulosti myös särähtelevältä, mutta oli vaikea sanoa, kuuluiko se kappaleen traagiseen luonteeseen vai laulajan ääneen. Sanoistahan emme ymmärtäneet pätkääkään, mutta esiintyminen paljasti laulussa olevan jotensakin murheellinen sanoma.

Tauko olikin sitten pitkähkö ja yleisölle ilmoitettiin viivästyminen johtuvan ääniteknisistä syistä. Tultuaan lavalle laulaja yritti kertoa yleisölle, että ääni ei ole kunnossa. Sen kyllä huomasi. Kähinän seasta oli vaikea edes saada selvää, mitä mies oikein sanoi. Ainakin hän lupasi tulla uudelleen. Kyllähän siinä selkäpiitä kylmäsi, että miten lauletaan äänellä, josta ei kunnolla ole edes puhumiseen. Kappaleita oli vaihdettu ja ne olivat melko lyhyitä. Yleisö sai kyllä vastinetta rahoilleen, niin upeasti Villazon veti viimeiset kappaleet. Siinä sai tuntuman, millaista on laulu voi olla parhaimmillaan. Kappaleet olivat melko matalia, mutta traagisia. Villazonhan on mainio näyttelijä ja eläytyminen oli täydellistä. Jos vain olisi ymmärtänyt sanoista, että mihin murheeseen siinä oikein eläydyttiin. Lampila mainitsi jutussaan hänen ilmoittaneen olevansa klovni.

Olimme ilmeisesti todistamassa historiallista tapahtumaa, totesi Hannele konsertin palautekeskustelussamme Urhon pubissa. Sinne tuli myös orkesterin soittajia, joilta kyselimme tunnelmia. Oli tosi herkkä tilanne ja yleisö suhtautui hienosti, totesi ykkösviulisti. Kaipaili toista tilaisuutta, jossa laulajan ääni olisi kunnossa. Yleisö tosiaan otti laulajan lämpimästi vastaan, jo ennen aloittamista taputettiin mahdottoman pitkään. Jokainen saattoi nähdä, miten laulaja nieleskeli sanojen välillä ja miten kovalle laulu otti ja niinpä yleisö pomppasi heti pystyyn laulun loputtua, eikä taputuksille meinannut tulla loppua. Uskon hänen kokeneen, että yleisö ymmärsi tilanteen, eikä ollut pettynyt. Olihan mies oli pistänyt niin mahtavasti itsensä peliin äänen lopullisen särkymisen uhallakin. Mitään encoreja oli turha odottaa. Erikoinen kokemus ja osoitti, miten herkässä laulajan onnistuminen saattaa olla. Katso vielä lopuksi tämä mainio video.