Tein Ateneumin ystävien matkassa retken tutustumaan Alpo Jaakolan ja Teuvo Ypyän näyttelyyn Lahden taidemuseossa ja Unto Pusan näyttelyyn Hyvinkään taidemuseossa. Ihan hyvä retki ja lounas Little Italyssa aivan erinomainen. Koin suurta huojennusta tarpoessani unohduksen ryteikössä muiden kaltaisteni kanssa. Lounaalla nimittäin työstimme neljän hengen tiimissä melkoisen kotvasen sen nuoren orkesterinjohtajan nimeä, jonka isäkin oli orkesterinjohtaja ja joiden ulkonäötkin olivat mielessämme, mutta se nimi, se nimi. Olihan siellä pari nuoremmaltakin vaikuttavaa retkeläistä joukossamme.

Ensimmäinen kohteemme oli siis Lahden taidemuseo, joka on ehkä näyttelyitä kuuluisampi laajasta 60 000. julisteen kokoelmastaan. Taas ensi kesänä voitaisiin osallistua joka toinen vuosi järjestettävään Julistebiennaaleen. Taidemuseon peruskokoelma muodostuu entisestä Viipurin taidemuseosta saadusta kokoelmasta. Muutoin omat kokoelmat ovat pääasiallisesti kotimaista ja paikallista taidetta.

Tässä näkyy oivalisesti Jaakolan tyylin kehittyminen

Alpo Jaakolan ja Teuvo Ypyän yhteinen näyttely on saanut alkunsa jälkimmäisen kultaseppämestarin ja kuvanveistäjän ja Jaakolan lesken yhteisestä aloitteesta. Jaakola surrealistisine ja maalauksineen ja Ypyä pienine humoristissävyisine veistoksineen muodostaa yhdessä aivan mainion esillepanon. Jaakolalta oli esillä vain yksi veistos, onhan hän myös tunnettu kuvanveistäjä. Pitäisi ottaa jonkin mökkiajon rentoutukseksi käynti hänen Patsaspuistossaan  Loimaalla. Näyttelyä esitellyt amanuenssi suositteli myös käyntiä Jaakolan taiteilijakoti Torkvillessa.

Jaakola, ”Loimaan shamaani”, oli ollut Otto Mäkilän oppilaana, Mäkilähän on yksi suomen tunnetuimmista surrealisteista. Jaakolan tyyli vaihtui, mutta hehkuvat värit ja pursuilevat yksityiskohdat säilyivät. Hänen maalaustensa aiheena on usein ihminen ja luonto. Eräitä maalauksia voidaan pitää aiheeltaan luonnonsuojelullisina. Ihmisissä on egyptiläistä vaikutusta, kertoi amanuenssi, henkilöiden silmät katsovat aina kohti, sivukuvissakin. Jaakola teki veistoksia kesäisin ja maalasi talvisin. Kesällä oli liikaa valoa, hän maalasi myös enimmäkseen öisin. Amanuenssi kertoi myös, että Jaakola näki enneunia ja kuolema merkitsi hänelle vapautuksen maata. Jaakola oli ensimmäisiä sarjakuvan tekijöitä Suomessa.

Teuvo Ypyä on koulutukseltaan kultaseppä, mikä näkyy hänen veistoksissaan. Useihin on liitetty pieni ihmishahmo, kuten yllä olevassa Okay? veistoksessa. Ypyä on kotoisin Kemistä, mutta Lahteen hänet yhdistää koulutus lahden muotoiluinstituutissa. Hän on Kemin jalokivigallerian perustaja ja suunnitellut 2008 Suomen kuninkaan kruunun vanhojen piirustusten pohjalta. Tuolloinhan tuli kuluneeksi 90 vuotta Hessenin prinssin valinnasta Suomen kuninkaaksi.

Ypyän teoksista minun mieleeni tuli, että tässä pitäisi itse kunkin nähdä itsensä samankaltaisessa kokosuhteessa ympäristöönsä. Ei tässä mitenkään kaikkivoipaisia olla!  Mukana oli myös galakseja muistuttavia teoksia, kauniita lasimaisesti säihkyviä metallipalloja. Ruostuneilta metalliputkilta vaikuttavat teokset osoittautuivat lähempää katsoen yllättäen omakuviksi.

Hyvinkään taidemuseon korkea ja valoisa sali Unto Pusan värikkäine maalauksineen teki ihastuttavan alkuvaikutelman. Miten kaunista! Pusan ohella yhdessä salissa oli Yrjö Saarisen maalauksia ja pieni huone oli omistettu Helene Schjerfbeckille, muutama maalaus ja valokuvia hänen hyvinkääläisistä malleistaan. Hyvinkäällähän on asunut useampi taiteilija, mutta taiteilijakodeista jäljellä ovat vain Saarisen ja Tyko Sallisen Humala ja Krapula. Muista taiteilijoista on jäljellä vain laattoja talojen seinissä, totesi näyttelyä esitellyt amanuenssi surullisesti.

Istuva malli

Mukana ryhmässämme oli henkilö, joka oli ollut Pusan oppilaana ja niinpä aluksi käytiinkin keskustelua siitä, oliko taiteilija ankara vai ei. Pusaa on moitiskeltu ”harpilla” piirtäjäksi, hänen viivankäyttönsähän on hyvin säntillistä ja tarkkaa. Hän oli ahkera Pariisin kävijä ja hän on suorastaan jäljitellyt ranskalaisia maalareita mm. Légeriä, kertoi amanuenssi. Salin keskellä olevassa vitriinissä on kopio eräästä Légerin maalauksesta ja seinällä olevasta saatoimme nähdä, miten lähellä Pusan maalaus oli. Eräs maisemamaalauksista muistutti kovasti Onni Ojaa.

Pusa toteutti erikseen osia isoista maalauksistaan, tämä kuuluu Käpylän koulun maalaukseen Kotimaani ompi Suomi

Pusa on tehnyt useita monumentaalisia freskotyyppisiä maalauksia, joita voi ihailla mm. Käpylän alakoulussa ja useiden pankkisalien seinillä. Näyttelykirjasta luin, että omana aikanaan Pusa oli epäsovinnainen ja vahvasti omaperäinen taiteilija. Hän kritisoi mielellään aikansa taidetta ja piti sitä naisten hallitsemana. Ihastuin kovasti hänen ihmisfiguureihinsa, ne ovat mielestäni helposti lähestyttäviä, eräällä tavalla naivistisen kauniita. Sanottaisiinkohan niitä plastillisiksi? Pusa rakasti valokuvausta, erityisesti kantojen, kelojen ja koskien kuvaamista. Maalauksista sitten löytyykin näitä aiheita, osin suurille väripinnoille toteutettuja kantoja ja keloja ja osin abstraktisempia koskien kuohuja. Näyttelystä jäi valoisa, mutta jossain määrin kaihomielinen jälkitila.

Tässä palataan vielä Jaakolaan ja Ypyään samassa kuvassa