Kun lapsena leikittiin avaimen piilottamista ja joku hakijoista lähestyi piilopaikkaa, huudettiin, että polttaa, polttaa. Kuhmo lähestyy, minua alkaa jo polttaa. Yläkuvan otin äsken Hakaniemen torin kahvihetkessä polttavassa auringossa. Sanovatkohan Äänisen aallot ja Aunukset ja Vienat jotain kahvia juoville tai riisipuuroa syöville kuulijoille jotakin? Näen kuitenkin jo itseni ajamassa Kuhmon pääkatua kylän halki ja pysäköimässä autoni K-marketin edessä olevaan parkkiruutuun käydäkseni ostamassa pari rönttösta. Sitten ajan kohti Lammasjärven rantaa, kurvaan autoni tutun kerrostalon parkkipaikalle ja kapuan toiseen kerrokseen. Majoitun kulmahuoneistoon, jonka kaikista ikkunoista näkyy järvi. Valmistaudun ensimmäiseen konserttiin, jossa kuullaan ja nähdään Benjamin Brittenin ooppera Pieni Nokipoika, mukana tähtikaarti laulajia ja soittajia ja kuhmolaisia lapsia ja nuoria. Kaksi viikkoa tulee aamuaurinko avaamaan silmät ja järveen pulahtaminen herättää päivään. Iltaisin tai oikeastaan puolen yön aikoihin päivän musiikkikokemusten jälkeen rauhoitun parvekkeella auringonlaskua katsellen. Siis, jos ei sada. Auringolle pitäisi varmaan edellisen pläjäyksessä esitetyn ohjeen mukaan taputtaa. Sää ei vaikuta musiikkinautintoihin. Jos on kuuma, hikoillaan armiaasti Kontion koulun muovisilla kuppituoleilla ja kaikki tuoksahtavat marketista ostetulle Offille. Jos sataa, juostaan kovaa paikasta toiseen. Joka tapauksessa kärsitään mäkäräisten puremista, enemmän tai vähemmän. Vaikuttavimmat pistot saadaan kuitenkin musiikista.

 

 

Katselin vanhoja Iltasoittoja, joista ensimmäinen on vuodelta 2002. Johtaja on vaihtunut ja voisi kai sanoa, että käytävillä ei kuule haikailua Seppo Kimasen perään. Ei parrakkaan menninkäisen Vladimir Mendelssohnin valinnat sentään kaikkia miellytä, tuskastutaan hänen tapaansa kertoa musiikista, valitetaan ruokailuun liian lyhyistä tauoista ja häiriinnytään vakavaan musiikkinautintoon sopimattoman kevyistä kappaleista. Ei Tokion suurlähetystössä lehdistö- ja kulttuurineuvoksena työskentelevä Kimanenkaan mihinkään festarikrakkaudestaan ole päässyt, tänä kesänä hän näyttää suunnitelleen Avantin Suvisoiton ohjelman ja eikös hän ole aloittamassa jossain ihan omaa festaria. Arto Noras puhuu viimeisimmässä Rondossa 7/2010 festareiden runkotaiteilijoista, siis siitä joukosta, joka muodostaa festarin perussoittajakaartin. Kuhmossa näitä ovat esimerkiksi pianistit Paavali Jumppanen. Konstantin Bogino, Valeria Resjan ja Juhani Lagerspetz, sellistit Natalia Gutman ja Gustav Djupsjöbacka, viulistit Anna Gebert ja Hagaiu Shahan, lyömäsoittaja Tim Ferchen, huilisti Janne Thomsen ja muutama muu, jotka ovat olleet jokaisena kesänä, kun itse olen ollut Kuhmossa. Myös Danel-, Utrecht- Uusi Helsinki- jaTempera-kvartetit kuuluvat peruskokoonpanoihin. Virtuosi di Kuhmo Elina Vähälöineen on tietty aina mukana, välillä johtaa Peter Csaba ja välillä Jan Söderblom.

 

 

Ihanaa tulee olemaan taas kuulla Pekka Kuusistoa. Nyt en poistu aamutuntien alkaessa, vaikka kuinka väsyttäisi. En halua toiste menettää kokemusta laulaa On suuri sun rantas autius auringon noustessa Lammasjärven takaa. Kuusistolle kuten Meta 4:lle, Kuhmon residenssikvartetille näytetään annettavan vapaat kädet, kuullaan sitten varmaan yllätyksellistä soitantoa. Nuorta Roope Gröndahlia ja ilopilleriä Dan Zhuta odotan, samoin nuoria Tuomas Lehtoa ja Siljamari Heikinheimoa. Tutut fagotisti Jaakko Luoma ja käyrätorven soittaja Esa Tapani löytyvät puhaltimista, samoin kuin muissakin Suomen festareissa esiintyvä mainio klarinetisti Michel Lethiec. Ja Nick de Groote tulee myhäillen hyväilemään bassoaan ja tummakulma Constantin Bogdanas ruttuisessa paidassaan nousee mielessäni vielä asteikkoa ylemmäs. Tulen ihmettelemään, miten luonto antaa jollekin ylenpalttisesti, niin kuin viulisti Priya Michelille, kauneutta ja soittotaitoa. Tulen odottamaan, että herähtäisikö Michaela Martinin huulilta lopulta pieni hymynpoikanen ja vilkaisisiko hän kanssasoittajiaan, edes aviomies Frans Helmersonia sellossa, taannoista pitkäaikaista Korsholman juhlien vetäjää. Paljon on odotettavaa, mutta yllätyksiin saa aina varautua. Harmi, ettei loistoviulisti Massimo Quatra ole joukossa mukana.

 

 

Suomi on kesäisin musiikkifestareiden toivemaa, erityisesti kamarimusiikkiin keskittyvien. Hollolan Pyhäniemen kartanon uusi Lilli Paasikiven vetämä juhla olisi saattanut olla kiintoisa kokemus. Valitettavasti en pääse myöskään Tuusulanjärven festareille, joka Pekka Kuusiston johtamana on todella kiintoisa. Olisihan se hienoa kuunnella Ylioppilaskunnan laulajia ja Sibeliusta Ainolan männikössä. Ohi menee myös Turun musiikkijuhlat ja Topi Lehtipuun ideoima musiikkia ja niskahierontaa tarjoava konsertti. Tämä Topi muuten lohkaisi viikon taiteilija haastattelussa radiossa 29.6., että tyhjä tila resonoi, puhuttiin nimittäin laulajien epä-älyllisyydestä. Paljon olisi koettavaa, Naantali jää ja Oulunsalo ja Mikkeli, puhumattakaan Pietarin valkeista öistä. Marjukan suosituksista huolimatta arvelen myös Lieksan vaskiviikkojen jäävän käymättä. Uusi Spring Light –Helsinki ei ensi keväänä sentään tule jäämään väliin, siitä pidän huolen. Ja Ritarihuoneen kvartetteja pitää mennä useammin kuulemaan, paikkakin kun on kävelymatkan päässä.

 

 

Festareilla on säveltäjille suuri merkitys kantaesitysten muodossa, säveltäjät pääsevät kuuntelemaan luomuksiaan hyvin soitettuna ja loistavien esittäjien soittamina. Kuhmossa tullaan kuulemaan Sebastian Fagerlundia, joka on säveltänyt myös Kokkolan oopperalle. Säveltäjistä tapaamme ilmielävinä Fagerlundin lisäksi Kaija Saariahon ja Krzysztof Pendereckin (onneksi sukunimi on sentään ymmärrettävä). Saariaho kertoo musiikistaan, ajatella, että ihan livenä saa kuulla maailmankuulua säveltäjää. Kaikki suuret säveltäjät, uskaltaisiko noin sanoa, ovat mukana, Albinoni, Bach, Beethoven, Haydn, Mozart ja niin edelleen aina aakkosten loppuun Stravinskyyn ja Vivaldiin. Oudompiakin tullaan kuulemaan, kuten Jouko Tötterströmiä, Gija Kanchelia ja Karol Szymanowskia, siis minulle outoja. Usein musiikkifestareita teemoitetaan, Kuhmossa teemat vaihtelevat päivittäin, on Kesän ääniä, Puutarhan salaisuuksia, Dynastioita, Erilaisten taivaitten kuningattaria. Tämä on tyypillistä Mendelssohnia, voisi sanoa. Iltasoitosta päästään vielä lukemaan hauskoja sattumuksia säveltäjien elämästä ja sävellyksistä, kunhan ohjelma tipahtaa postiluukusta.

 

 

Mietin, että miten kirjoittaisin tulevista kokemuksista Kuhmossa, säveltäjä-, sävellys-, soittaja- vai soitinkeskeisesti. Joka tapauksessa tulen päivä päivän jälkeen olemaan niin täpinöissä, että sanottava ei lopu. Mutta jaksaako sitä kukaan lukea! Ehkäpä veisaan siitä viis. Veisuuta ei muuten kuulla Kuhmossa vaikka ihanat Lionel Peintre ja Salomé Haller tulevat taas laulamaan. Josko kirjoittaisin päiväkohtaisesti, siis 14 kappaletta, yrittämättäkään laatia kokonaisia analyysikyhäelmiä. Tunteella siis! Tulipahan tässä vielä mieleen tämä paljon puhuttu taiteen kansainvälistyminen. Mitähän mahtaa olla tämä musiikin maailman huippujen esiintyminen ympäri Suomea kesäfestareilla Naantalista Kuhmoon ja Mäntästä Oulunsaloon? Jos joku sattuisi kiinnostumaan Kuhmon ohjelmasta, niin täältä löytyy.

 

 

 Vinkki: Jos haluat osallistua oopperan tekoon, käväise täällä.

Lisäys: Nyt se kopsahti postiluukusta, Iltasoitto 2010. Lionel Peintré ei olekaan esiintyjien joukossa, harmi. Sen korjaa tosin Jaakko Kortekangas, joka nähdään Viktor Ullmannin Atlantiksen keisarin keisarina. Upeata, Korteknagas on yksi mielitietyistäni oopperabaritonina.