Niin vain käytiin Paulan kanssa Tukholman Morerna museet´ssa katsomassa Taidetta, oikein isolla teellä. J.M.W. Turnerin (1775-1851), Claude Monetin (1840-1926) ja Cy Twomblyn (1928-2011) maalauksia sisältävän näyttelyn on kuratoinut Jeremy Lewison. Suomen Kuvalehdessä hän totesi, että yksikin näistä taiteilijoista olisi näyttelyn arvoinen, tai jotain sinne päin. Kerta kaikkisen hieno näyttely. Taiteilijoista meille vain Monet oli tuttu ja hänkin pääasiallisesti lummekuviensa kautta. Pakko siis todeta, että ei tässä mitään kuvataiteen varsinaisia asiantuntijoita olla. Ajallisesti taiteilijat seuraavat toisiaan. Katsoimme kuvia kauan ja hartaasti, totesimme yhtäläisyyksiä, pohdiskelimme iän myötä tulleita tyylinmuutoksia, vertailimme aiheita ja värisävyjä ja yritimme ounastella kuraattorin ripustusratkaisujen vaikuttimia. Jotkut maalausyhdistelmät olivat sävyiltään samankaltaisia, jotkut väreiltään poikkeavia, mutta aiheiltaan samoja. Toisella kierroksella ilahduttavasti erotimme Turnerin ja Monen toisistaan, vaikka muutamat maalaukset olivat hyvin samankaltaisia. Aikalaisemme Twombly erosi kahdesta aiemmasta selvästi, mutta samankaltaisuuksiakin oli. Lumpeet voivat olla siis myös kirkkaan punaisia! Alla Turnerin teos.

Turner ja Monet ovat englantilaisia, Twombly tulee Amerikasta. Turnerin maalauksia katsellessamme ihmettelimme, että ne todellakaan eivät ole sellaisia, joita olemme tottuneet katselemaan 1800-luvun alun maalareilta. Katso vaikka näitä, eivätkö ole kauniita. Tunnelmaahan niissä on kasapäin, ”atmosfääri on tyylini”, kuuluu hän puolustaneen maalaustapaansa.  Claude Monetin kuvakavalkadissa on nyt näyttelyssäkin olleita. Muutamat Turnerin ja Monetin vierekkäin asetetut siltamaalaukset olivat hyvin samantyylisiä. Kuvasarjasta en kuitenkaan löydä hänen ihanimpia katedraalimaalauksiaan, utuisia ja herkullisia kuin karamellit. Kuvasarjassa näkyy värien monipuolisuus, mitä museossa ihmettelimme.  Twomblyn maalauksissa oli usein tekstiä. Tästä kuvasarjasta voi aavistella, missä määrin hän on ottanut vaikutteita kahdelta muulta. Ei ole aina aivan ilmeistä. Sivun 8. kuvien alalaidassa on kolme maalausta hänen vuodenajat sarjastaan. Se oli aivan upea, lainassa Tatesta. Netin kuvat eivät tee oikeutta maalarille, sarja on liian sekava. Museossa me saimme ihailla saman tyyppisiä maalauksia rinnakkain aseteltuna ja yhdistettynä kahden muun tekijän kanssa. Alla Monetin maalaus.

Museossa jaettavassa esittelylehtisessä todetaan, että kukin taiteilija on ollut aikansa pioneeri, suorastaan ilkunnan kohde. Monet ihaili aikanaan Turneria ja Twombly kumpaakin edeltäjäänsä. Twombly katsoi olevansa romanttinen symbolisti ja kuuluvansa siten 1800-luvun maalaustraditioon. Hän oli minulle vaikein, mutta toisella katselukierroksella jo paremmin omaksuttavissa. Ajattelen, että eräs ongelma näiden modernien maalareiden kanssa saattaisi piillä siinä, että katsomme maalauksia näyttelyissä yleensä varsin rajatun ajan. Pitäisi antaa silmän ja mielen tottua uuteen, niin kuin se on jo tottunut vanhaan. Näyttelyssä oli seitsemän teemaa kukin eri tilassa. Osa ripustuksista oli asetettu tätä varten maalatuille seinille. Taustavärilläkin on merkityksensä. Tämä oli taas sellainen näyttely, jossa saa jonkinlaisen aavistuksen siitä, mitä oikea ripustus tarkoittaa. Kannatti käydä! Olimme suunnitelleet muutakin ohjelmaa Tukholmapäivälle, mutta näyttelyn jälkeen ei tehnyt enää mieli minnekään. Alla Twomblyn maalaus.