1245494999_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuuliseen kotijuhannukseen sopii hyvin tällainen kaukainen lämpimien maiden aihe kun Osysseus. Sattui nimittäin niin, että hyllyssä jo olevan Lukijan innoittamana raapaisin mukaani Kallion kirjaston pöydältä Bernhard Schlinkin Kotiinpaluun. Matkalukemistoksi olen ostellut kevyitä pokkareita ja musiikkiristeilylle pakkasin mukaan Alberto Moravian Keskipäivän aaveen. Schlinkin Lukijasta tehty elokuvakin olisi parhaillaan nähtävissä. Kirjojen suomentajat ovat Leena Vallisaari ja Kai Vuosalmi.

 

Pläjäyksen kuvituksessa on väkinäisen yrittämisen makua, mutta menkööt. Kuten lukijani ovat mahdollisesti huomanneet, olen luopunut netistä kopioitujen kuvien käyttämisen ja siirtynyt pelkkään ”omaan tuotantoon”. Ja siinähän on tietysti vahvat rajoituksensa.

 

1245494968_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yllätyin, kun kummassakin kirjassa seikkaili Odysseus. Eeposhan kertoo Odysseuksen vaivalloisesta kotiinpaluusta vaimonsa Penelopen ja poikansa Telemakhoksen luo. Matka kestää peräti kymmenen vuotta. Sen aikana hän kohtasi niin kyklooppeja, seireenejä kuin velhottariakin. Hän vieraili manalassa tapaamassa sokeaa tietäjää. Matkan päätyttyä hänen täytyi vielä lepyttää meren jumala Poseidon, jonka pojan hän oli surmannut Troijan sodan aikana. Nyt lukemissani kirjoissa pohdiskeltiin Odysseuksen rakkautta Penelopeen ja ennen kaikkea syitä hänen pitkiin matkoihinsa. Eikö hän halunnut takaisin kotiin Penelopen luo, vai eikö hän päässyt sinne? Matkailiko hän kaukaisissa maissa seikkailunhalusta vai naisia metsästääkseen? Tällaiset pohdinnat olivat innoittaneet näitä kahta kirjailijaa, tosin hyvin erilaisin sisällöin.

1245494898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kirjojen pääsisältö ei siis ollut Odysseus vaan Odysseus liittyi tapahtumiin. Schlinkin kirjan päähenkilö on äitinsä kanssa asuva saksalainen Peter, jonka isä on kadonnut sodassa. Äiti tietää hänestä enemmän kuin haluaa pojalleen kertoa, suhde äitiin on muutoinkin kalsea. Kesät poika viettää isän vanhempien luona Sveitsissä, jossa isovanhemmat julkaisevat kirjasarjaa. Vähitellen hän kiinnostuu näistä kirjoista ja erityisesti yhdestä kertomuksesta, jonka loppu jää avoimeksi. Vähitellen hänelle selviää, että kirjan kirjoittaja on hänen isänsä, joka siis vielä elää. Siitähän alkaa tuskainen isän etsintä, mutta en paljasta löytyykö isä vai ei. Hän puhuu paljon kirjan nimen mukaisesti kotiinpaluustaan ja siitä, miten hänen elämänsä Penelope eli Barbara ottaa hänet vastaan. Kirjan loppuun Schlink on rakentanut pienoisen jännitysnäytelmän, mutta kaiketi loppu on tulkittava onnelliseksi.

1245495214_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Moravian Keskipäivän aaveessa Odysseuksesta ollaan tekemässä elokuvaa, jonka valmistelun ympärille tarina kietoutuu. Minäkertoja Riccardo on palkkautunut elokuvan käsikirjoittajaksi ja Odysseuksen tarina näyttäytyy hänen oman avioliittonsa kiemuroissa ja sen pohdiskeluissa, miten paljon vaimo Emiliassa on Penelopeta. Riccardo rakastaa vähemmän kouluja käynyttä vaimoaan, eikä odotakaan tältä syvällisiä keskusteluja. Vähitellen hänelle selviää, että Emilia on mennyt hänen kanssaan naimisiin saadakseen oikean kodin. Hän ei kuitenkaan saa selville, miksi vaimo halveksii häntä. Loppu on onnellisen ja traagisen välimaastossa, yllättävä kuitenkin. 

1245497878_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kumpikin kirja saa käyttövoimansa ihmissuhteiden kiemuroista. Rakastaako vai eikö rakasta ja jos ei rakasta, niin miksi ei. Luen Peterin ja Riccardon tarinoita kuin Odysseuksen maisemaa vasten. Odysseuksen matkaa tehdään kummassakin kirjassa, Peter matkaa Amerikkaan isäänsä etsimään ja jättää Barbaransa kitumaan epätietoisuudessa, palaako vai eikö palaa. Ricccardo matkustaa Caprille vaimonsa kanssa tarkoituksenaan keskittyä elokuvakäsikirjoituksen tekemiseen. Matkalla hänelle selviää, että vaimolla on omat seireeninsä.

 

Kumpikin kirja on tavallaan helppolukuista, salaperäisten tapahtumien luomaa jännitystäkin on riittävästi. Mihinkään ylenpalttiseen elämän tarkoituksen pohdiskeluun kirjat eivät minua saattaneet kuuluisan eepoksen kehystarinasta huolimatta. Vaikka saattaisihan se olla niinkin, että oman elämän suossa tarpomista helpottaisi, jos osaisi katsella sitä ikään kuin hivenen ulkopuolelta ja kirjallisiin esikuviin peilaten. Eikös niitä kirjoja siitä syystä luetakin? Nämä kirjat kelpaavat kyllä mainiosti kesälukemiseksi.

 

1245497838_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Vinkki: Lisää lukemisvinkkejä löytyy täältä. Esimerkiksi löysin tämän Claes Anderssonin tekstin

Hiukan erikoinen voi kyllä olla, mutta vain henkensä kaupalla.
Silloin on se mikä on, siitä tuomio tulee.

Se joka ponnistelee ollakseen niin kuin muut
ei ole enää oma itsensä.
Hän on nääntynyt ja sellainen kuin ihmiset yleensä.

Mukana normaalissa mielettömyydessä, normaalissa teurastuksessa.
Mielettömän normaaleissa puhdistuksissa.

Tule siksi mikä olet, tai kerran olit, tulematta toisten kaltaiseksi.
Vältä paikkoja jotka tuovat mieleen auschwitzin, gulagin tai taivaallisen rauhan aukion.

On kylmä, täällä palaa, 2004