Seuraavana aamuna: Olinpa yllättynyt, kun löysin Hesarista Hannu-Ilari Lampilan arvostelun oopperasta Nainen vailla varjoa. Kyseessä oli siis uusintaensi-ilta kolmen vuoden takaiseen produktioon. Hän sanoo mm.: ”Segerstamin ansiosta satuooppera on vielä loistokkaampi, värikkäämpi ja fantastisempi kuin ensi-iltavuonnaan. Segerstamilla on erinomainen taito kuunnella lauluääniä. Hän ei hukuta niitä orkesterin kuohuihin.” Lampila kehuu Ammania ja Tiiihosta. Niemelän baritoni soi lämpimästi ja komeasti. Kettilsson laulaa hieman tukkoisasti. Näyttämöspektaakkelina ooppera ja Lampilan mielestä lumoava.

 

Samassa Hesarissa oli Nimiä tänään –juttu eläkkeelle jäävästä oopperan sellististä Risto Fredrikssonista. Hän sanoo Segerstamin johtaneen niin hurjasti, että koko oopperatalo olisi voinut kohota ilmaan ja lentää pari kierrosta Helsingin yllä. Olen onnellinen, että sain olla mukana tällaisessa kokemuksessa.