Lisäys: Hiidenkivessä 3/2009 elokuvakriitikko Lauri Timonen rynttää Postia pappi Jacobille niin maar perusteellisesti. Että olenko siis, ehkä monen muun mukana, täysin väärässä? Timosen mukaan elokuva on ontto, henkilöhahmot kaikuvat tyhjyyttään, maisemat ovat teennäisen elegisiä ja ihmissuhteet ulkokohtaisia. Ja samaa jatkuu koko A4 –sivun. Pisteitä Härö saa siitä, että hän edes yrittää tehdä valtavirrasta poikkeavaa elokuvaa. Mutta papin hahmo jää vätysmäiseksi, dialogi on suomifilmimäistä ja juonenkäänteet ovat verettömiä. Että näin. Olemmekohan nähneet saman elokuvan?

 

Lisäyksen lisäys: Hiidenkivessa 3/2009 kirjailija Anneli Pääkkönen Savonlinnassa analysoi Timosen kommentit yksi toisensa jälkeen ja puolustele ehyvin perustellusti elokuvaa. Hän toteaa, että elokuvassa kahden ihmisen elämät hankautuvat hetken toisiaan vasten, ja kumpikin läytää kuvitellun itsensä sisältä ihmisen. Pääkkösen mielestä suhde uskontoon on hyvällä tavalla arkinen, ei ulkokohtainen ja näennäinen, kuten Timosen mielestä on. On kiintoisaa nähdä, miten elokuvalle maailmalla käy.