Niin siinä kävi. Olisikohan se johtunut siitä, että istuin niin keskellä salia? Ajattelin myös, että joidenkin tanssiin haettujen kanssa oli etukäteen sovittu, niin hyviä tanssijoita siellä oli. Viimeinen esitys Tanssitaivaan alla –illassa oli niin kertakaikkisen vetävä, että siinä ihan riehaantui itsekin. Ensi-illan arvostelun jälkeen jotain erikoista osasi odottaa, mutta esitys kyllä ylitti odotukset. Aivan hulvatonta menoa! Taidetta?

Minus 7 oli israelilaisen Ohad Naharinin koreografia, kantaesitys on ollut Hollannissa viime vuonna. Menevä musiikki alun pitkine tango-osuuksineen oli kooste ja valaistus Bambin (oikealta nimeltään Bueno Avi-Yona). Tanssijoita oli tässä, samoin kuin kahdessa muussakin tanssissa niin paljon, että nimiä en lähde luettelemaan, tässä kolmisenkymmentä. Yksinäinen mies (Frans Valkama) aloitti tanssinsa jo tauon aikana, ja sitähän oli nautinnollista katsella. Paita housujen päällä, jalat sisäänpäin kääntyneinä, nyrkit rintaa vasten puristuneina tunteellisesti tanssahdellen mies oli kuin aamutunneilla tanssiravintolassa vaille partneria jäänyt epätoivoinen suomalainen mies, joka välillä äityy huitomaan käsiään kuin tuulimylly ja ottamaan teatraalisia balettityylisiä tanssiaskelia. Näitähän on nähty! Ihan oli pakko laittaa nappaamani huono kuva tähänkin esille.

Kertakaikkisen verraton esitys, yleisö intoontui taputtamaan vähän väliä hellyttävälle tanssille. Vähitellen lavalle tuli lisää väkeä ja varsinainen esitys alkoi. Monotonista tanssia tuolilla liikehtien, siitä seisomaan nousten ja aaltoliikkeitä tehden, suorastaan hypnoottista. Maagista tunnelmaa lisäsi hepreankielinen numerolaulu (laulun luonne selvisi arvostelusta). Jokaisella uusimiskerralla tanssiin lisättiin aina yksi liike, joka lopulta vaihtui vaatteiden riisumiseksi, kengät, takit, housut lentelivät kaaressa sekavaan kasaan. Ja lopuksi lähdettiin lavalta alas hakemaan salista tanssipartnereita ja esitys äityi yhä koomisemmaksi. Taputuksille ei tahtonut tulla loppua, varma tae salin täyttymisestä jatkossakin.

Kaksi muuta esitystä olivat traditionaalisempia moderneja tansseja, jos niin voi sanoa. Corneredin koreografia on Nicolo Fonten ja Workwithnworkin William Forsynthen. Olin iloinen havaitessani eroja näiden tanssien liikekielessä. Fonten tanssijoiden liikkeissä oli jotain alkukantaisissa ihmisveistoksissa nähtäviä jyrkkiä käsien ja jalkojen asentoja. Forsynthen tanssijat jalkojen ja käsien hyvin harjoitetut lihakset esiin jättävissä asuissaan olivat kuin kouluaikojen ellipsimuodoilla kuvatut ihmishahmot. Valo tuli ylhäältä, joten raajojen lihasten muodot tulivat hyvin esiin. Siinä missä Fonten tanssi oli jatkuvaa hitaasti muotoutuvaa, oli Forsynthen tanssi katkonaista taukojen sävyttämää. Cornerediin minun oli aluksi vaikea saada otetta, tuntui ettei siinä tapahdu riittävästi, ei hyppyjä, ei nostoja, ei kiivasta menoa. Rivissä tehtävien liikkeiden olisi tapahduttava tahdissa, jos semmoista koreografiaa halutaan, ajattelen minä myös.

Workwithinworkissa tanssijat välillä mielenosoituksen tuntuisesti yhtäkkisesti kävelivät pois näyttämöltä ja uusi/uusia tuli tilalle. Näillä vaihdoksilla katsojat pakotettiin kohdistamaan huomionsa tiettyihin tanssijoihin. Katso nyt vuorostasi minua, näin etevästi minä tanssin! Taitavia suorituksia olikin riittämiin. Mielenkiintoinen oli tanssi, jossa musiikkina oli hidas ja nopea viulu, yksi tanssija viuhui nopean viulun innoittamana ympäri lattiaa ja muu joukko liikehti hitaasti hitaan tahdissa. Olisikohan se sitä work within work? Oli helpottavaa, että tansseilla ei yritetty kertoa jotain tiettyä tarinaa, saattoi keskittyä yksinomaan liikkeiden seurantaan. Musiikkiin ja koreografiaan keskittymisessäkin kun minulla on riittämiin tekemistä.

Olemme muutaman ystäväni kanssa välillä vähän arvostelleet, että kausikortteihin yhdistetään näitä moderneja tanssiesityksiä oopperoiden asemesta. Nyt on kyllä pakko todeta, että onneksi. En ole varma, olisiko tullut menneeksi tähänkään esitykseen ilman kausikorttipakkoa. Modernin tanssin monenlaisista muodoista olisi yksi merkittävä Naharin olisi jäänyt kokematta, ja nimenomaan kokematta ei katsomatta. Katso koreografien esittely täältä. Vilkaise myös Kenneth Greven esittelyä YouTubesta.