Päivä paistaa pohjoiseen! Noin aloittaa Korsholman musiikkijuhlien johtaja Henri Sigfridsson ohjelmakirjassa tervehdyksensä. Hän on vakuuttunut siitä, että Pohjoismaista löytyy riittävästi hyvää musiikkia täyttämään melkein koko festivaalin. Olen samaa mieltä seurattuani konsertteja viiden päivän ajan. Mukana oli minulle tuttuja ja vieraampiakin säveltäjiä. Pari tuulahdusta tuli toki muualtakin Euroopasta. Säveltäjävieraana oli Sebastian Fagerlund, jonka teos Stilla sai kantaesityksensä. Uutuutena festivaali vieraili Uumajassa, Euroopan tämän hetken kulttuuripääkaupungissa. Vastaavasti Uumajasta festivaalilla esiintyi kaksi muusikkopariskuntaa ja kirjailija. Erityisesti nautin Artende-kvartetista, josta alla Dalia Stasevska, Sofia Greus ja Joona Pulkkinen.

Korsh3-normal.jpg

Tässä ei voi kerrata jokaisen kuulemani konsertin sisältöä, mutta avajaisten ohjelmasta voi sanoa muutaman sanan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri soitti Mustasaaren kirkossa (alla) Sakari Oramon johdolla, solistina Anu Komsi. Konsertti alkoi Edward Elgarin Serenadilla, joka oli kaunista poutapilvimusiikkia. Konsertin loppu sitoi koko kauniin paketin Edvard Griegin Holmbergin ajoilta musiikilla, oli ikään kuin illan ruskoa kauniiseen päivään. Osat Sarabande ja Air ihastuttivat tutulla kauneudellaan. Minulle aiemmin kuulemattomia olivat Erik Fordellin Toner ja Erik Gustaf Geijerin Kuvia maaseudun menneisyydestä. Komsin ääni taipui uskomattomiin kieputuksiin. Erityisesti pidin Jean Sibeliuksen lauluista En slända ja Höstkväll, viimeksi mainitussa ääni oli komeista komeinta. Tosin Pohjalaisen arvostelussa todettiin, ettei Komsin ääni riitä Sibeliuksen Höstkvälleniin. Minulle esitys oli kuitenkin valtaisa kokemus. Gerald Finzin Romanssi jousiorkesterille oli niin ikään hieno. Yleisö näytti ottavan Per-Hensik Nordgrenin Kuvat maaseudun menneisyydestä erityisellä lämmöllä vastaan. Kappaleissa kuuluu kansanmusiikki sieltä täältä, erityisesti viimeisimmässä Pelimanni-osassa. Se olikin aivan viehättävä kokemus. Konsertti oli hyvä kokonaisuus.

Korsh1-normal.jpg

Joonas Kokkosta kuultiin paljon. Akiko Sigfridsson soitti Viisi bagatellia, tämä musiikki ei jäänyt erityisesti mieleen. Artende-kvartetin Sulvan kirkossa soittama Jousikvartetto nro 3 oli vaikuttavaa musiikkia. Sitä oli myös saman kokoonpanon Raippaluodon kirkossa soittama Jousikvartetto nro 2. Hienoja esityksiä. En ole tullut tutustuneeksi Kokkoseen laulujen säveltäjänä, vaikka hänen oopperoitaan olen kuullutkin. Monica Groopin Stundarsin Hemmerin talossa esittämät Sub rosa –laulut olivat kiintoisia. Toinen suomalainen säveltäjä, joka oli hyvin edustettuna oli Nordgren. Pidän hänestä paljon ja Keski-Pohjamaan kamariorkesterin soittamana häntä yleensä aina kuulee. Vaikka avajaisten kappale oli kansanmusiikkivaikutteineen tyypillistä Nördgrenia, sitä olivat myös Kwaidan –balladit, joita kuultiin Kuntsin museossa (alla). Säveltäjän mukaan ne ovat ohjelmallista musiikkia, sävelletty outoihin Lafcadio Hearnin japanilaisiin kauhutarinoihin. Akiko Sigfridssonin soitto oli antautuvaa, mutta kappaleita edeltänyt tarinoiden sanallinen esitys ei toiminut. Ei tarinaa sinänsä tarvinnut kerrottuna ymmärtää, koska tekstit oli jaettu etukäkeen. Esittäjänä olisi pitänyt olla näyttelijä ja ne olisi pitänyt osata ulkoa.

Korsh2-normal.jpg

Myös Edvard Griegin sävellyksiä kuulin minulle osuneissa konserteissa muutaman. Avajaiskonserttihan päättyi hänen Holmbergin-sävellyksellään. Monica Groop esitti Hemmerin talossa (alla) Griegin Haugtussa –nimisen laulusarjan. Se on tarina tytöstä, joka kohtaa kaikenlaista, eläimiä ja tietysti miehen, johon rakastuu, tämä jättää hänet ja viimeisessä laulussa tyttö kaihoisasti katselee taaksepäin rakkauttaan. Hieno esitys. Myös Sjöbergin Kuntsilla laulamat To brune oje ja Jag elsker dig olivat valtavan kauniita, erityisesti rakkauden vakuuttelu oli hienoa. Sulvan kirkossa kuultu Weberkvartetin esittämä Jousikvartetto g-molli oli vaikuttava. Siinä oli kaikki, mitä musiikkiesitykseltä voi toivoa. Sebastian Fagerlundin sävellyksiä festareilla esitettiin useita. Minä kuulin niistä Sonaatin klarinetille ja pianolle ja Oceanon. Jälkimmäinen sai Artende-kvartetin esittämänä valtavan hienon vastaanoton. Pidän Fagerlundista enemmän ja enemmän.

Korsh4-normal.jpg

Yksittäisistä esityksistä täytyy edellä mainittujen ohella mainita muutama lisää. Kuntsilla Gitta-Maria Sjöbergin vaasalaisen pianistin Christine Bengtssonin säestyksellä esittämä Anna-Leena Laurinin säveltämä Gud är inte stum oli mainio. Sanat Björn Randelinin. Alussa oli pieni puheosuus ja välillä raivoisaa pianon juoksutusta. Sanat yksinkertaisesti vain: Gud är inte stum och när han vill tala med oss föds ett barn på jorden. Carl Nielsenin Den Luciferiske-sarja oli vaikuttava, iso mies, rankka kosketus ja paljon nuotteja. Ajattelin kuunnellessani, että nuottiavaimet hakkaavat joka puolelle kehoa, iskut tuntuivat päästä varpaisiin.  Oli toki herkkiäkin kohtia. Yksi musiikin koskettavimmista elementeistä on se, että raju myrsky nopeasti laantuu suloisiin, hiljaisiin sointuihin. Samanlaisen koko kropassa tuntuvan vaikutuksen sai aikaan Trio ZilliacusPerssonRaitisen esittämä Joonas Kokkosen jousikvartetti nro 3. Tuntui, että musiikki möyrii sielun syvyyksiin. Babtistikirkossa Artende-kvartetin esittämä Jean Sibeliuksen Jousikvartetti d-molli oli loistava ja täydellisen antaumuksellisesti esitetty kappale. Paikkani suoraan kvartetin edessä mahdollisti kokonaisvaltaisen keskittymisen. Sellaista musiikki on parhaimmillaan. Kiinnostava kokemus oli Raippaluodon kirkossa, jossa Sebastain Fagerlundin sonaatin jälkeen kuultiin Einar Englundin Pianokvintetto Henri Sigfridsson pianossa. Fagerlundin pulppuilevan kappaleen jälkeen tuntui, kuin Englund olisi edennyt vääjäämättömän tiiviisti, jopa tukkoisesti alusta hamaan loppuun.

Korsh5-normal.jpg

Yksittäisistä taiteilijoista haluan nostaa esiin klarinetisti Christoffer Sundqvistin. Sebastian Fagerlundin hänelle säveltämä Sonaatti klarinetille ja pianolle oli todella upea, pianon ja klarinetin äänet kietoutuivat mainiosti yhteen. Oli kuin olisi kuunnellut pikipadan kiehuvaa porinaa, josta välillä hehkuvina kirkuvat piikit syöksähtävät ilmaan. Kerrassaan mainio teos ja loistavasti esitetty. Myös hänen Sulvan (yllä) kirkossa esittämänsä Bernhard Henrik Chrusellin Klarinettokvartetto oli hienosti esitetty, vaikkakaan en ole erityisemmin mieltynyt Chruselliin. Pidän enemmän ja enemmän Artende –kvartetista, siinä soittavat Sara Etelävuori, Sofia Greus, Dalia Stasevska ja Joona Pulkkinen. Jean Sibeliuksen Jousikvartetto d-molli oli todella intensiivisesti esitetty ja sai valtavat suosionosoitukset. Minun konserttiosuuteni mahtavimman vastaanoton sai Rastrelli Cello Quartet Vaasan kaupungintalon rappusissa. Minulla oli mainio paikka seurata kiihkeästi soittavan mieskvartetin soittoa. Soittivat oman sovituksensa Edvard Griegin Peer Gynt Suiten, mikä oli aivan mainio esitys. Encoren nämä pietarilaiset olivat valinneet erityisesti suomalasille, Sibeliusta ja Säkkijärven polkka. On siinä kavereilla huumorintajua, tulla nyt soittamaan Säkkijärven polkka Suomeen.

Korsh6-normal.jpg

Minun asiantuntemukseni mukaan Hensi Sigfridsson onnistui hyvin konserttien rakentamisessa ja muusikkovalinnoissa. Vain yksi kuulemani oli pettymys. Suolaamossa (yllä) esiintyneen Duo Gellandin ja Gerd ja Lars-Göran Ulanderin esityskokonaisuus ei kerta kaikkiaan toiminut. Duo Gelland soitti hyvin, heitä sain onneksi kuulla vielä uudelleen. Laulajana Gerd Ulandes ei missään mielessä ollut festarin tasoa. Sigfridssonkin konserttien kokoonpano oli ylipäätään hyvä. Hienosti vanhoja ja moderneja sävellyksiä. Esimerkiksi Sulvan kirkon konsertti alkoi kauniilla Johan Hemich Romanin Assagio g-mollilla. Keskellä vaikuttavat Edvard Grieg ja Joonas Kokkonen. Lopussa taas kaunista Bernhard Henrik Crusellin klarinettikvartetto, solistina Christoffer Sundqvist. Grieg toi utuisat valoisat vuonot mieleen ja ne sitten kaikuivat päässäni koko konsertin ajan. Baptistikirkon konsertin alkuosan modernit Johan Ramström ja Sven-David Sandström moderneine sävellyksineen muodosti hienon kontrastin tauon jälkeen esitetylle Jean Sibeliuksen jousikvartetolle. Lähes kaikista konserteista löytyy vastaavanlaisia kontrasteja. Kwaidan balladit ja ruotsalaiset esiintyjät Suolaamossa näen eräänlaisina festarin johtajan irtiottona perinteisestä ohjelmasta. Niistä siis Suolaamon ohjelma ei onnistunut, toinen kyllä hyvin.

Korsh7-normal.jpg

Korsholman musiikkijuhlilla konserttipaikat vaihtuvat, mikä tekee mielestän osallistumisen jotenkin levottomaksi. Toisaalta sävellys, esiintyjät ja konserttipaikka, kirkko, museo, kaupungintalo tai joku muu tekee elämyksestä kokonaisuuden, joka varmasti olisi toinen, jos kaikki esitykset pidettäisiin samassa paikassa. YlläVöyrin kirkko, joka oli sisältä todella komea. Vaihtelu ei tietenkään haittaa heitä, jotka käyvät vain yhdessä tai muutamassa konsertissa. Toisaalta heille ei konsertin teemallakaan ole merkitystä. Minulle festraikokonaisuus jäi hieman vajaaksi, vaikka useampana päivänä paikalla olinkin. Kokemus oli kuitenkin jälleen kerran hyvä.