Aloitan nyt Eilan kulttuuripläjäykset -blogin pitämisen. "Mistä se lapsi sen kimmokkeen sai" sanoi akka kun hillittömästi säntäilevää lastaan rauhotti. No, minä sain kimmokkeen Marjukan pieneltä Vappu -koiralta, joka on juuri alkanut pitää omaa blogiaan.

Tarkoituksenani on kirjoitella tänne erilaisia kulttuuria koskevia kommentteja. Ei siksi, että kokisin olevani erityisen kulttuurillinen, vaan siksi, että joskus tulee hienon kokemuksen jälkeen polttava tarve sanoa jollekin, mitä on kokenut. Tämä on tuttua eräille ystävilleni, joille olen hätäpäissäni soitellut ja lähetellyt viestejä konsertin tai teatterin jälkeen. Nytten tämmöiset sitten loppuu ja kirjaan tuntemukseni tänne. Kulttuuri saattaa laajentua huomioihin luonnosta, joka on yksi elämäni tärkeistä asioista.

Tällainen blogin pitäminen saattaa tuntua Sinusta lapselliselta itsensä korostamiselta (mitä se tosiasiassa onkin), mutta ei väliä. Ei tarvi lukea. Jos silloin tällöin satunkin muistuttamaan jossakin mailissani, että "tulipahan taas kirjoitetuksi blogiin", niin yritä kestää. Tunnustelen nyt itse, onko tämä hauskaa. Varsinaisen työn päätyttyä elämä on suurelta osin muuttunut leikiksi, leikkiä jatkuu niin pitkään, kunnes elämä taas muuttuu työksi, ei tosin enää ansiomielssä.

Blogi aukeaa vain salasanalla, joten mahdollinen lukijapiiri on rajattu. Salasana petteri tulee elokuvakriitikko Peter von Baghista. Hän kun kykenee kuvaamaan jotakin surkeaa lännenkuvaa mitä hienoimmin sanakääntein, ikäänkuin se olisi vuosisadan paras elokuva. Tämä rohkaisee minua kirjoittelemaan tuntemuksiani, miten milloinkin mieleen tulee, tarvitsematta ajatella, onko se hienoa vaiko eikö.

Juttujani voit kommentoida tai kirjoittaa omista kokemuksistasi. Olisihan se kiva saada aikaiseksi pienen piirin kulttuurikerho ja käyttää hyväksi modernin tekniikan suomia mahdollisuuksia.