Helsinki Spring Light Camber Music - festarin sanotaan täyttäneen suuren aukon Helsingin musiikkielämässä. Onhan täältä tosin puuttunut kamarimusiikin festari ja ylipäätään näin keväällä on ollut jonkinmoinen festariaukko. Kamarimusiikkia tarjotaan sarjana vain Ritarihuoneen konserteissa. Muuten tulee mennä aina Tuusulaan saakka kamarimusiikkifestarista nauttiakseen!!! Yksittäisiä kamarimusiikkitapahtumia kyllä on.

 

1242029089_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pianoa viritellään

Tuntui kuin olisi kotiin tullut, kun Uusi Helsinki kvartetti käynnisti Temppeliaukion kirkossa neljän konsertin sarjan viime tiistaina. Ehkä edellisestä konserttista oli liian pitkä aika. Ihan alussa on pakko kertoa, että kirkon akustiikka on aivan mahtava. Nyt menin ensimmäistä kertaa parvelle, ja siellä tulen istumaan jatkossakin, olipa kyse sitten mistä konsertista tahansa. Eihän sieltä näe esimerkiksi soittajien yhteispeliä samalla tavalla kuin alhaalta, mutta se ääni! Tuntui, että pienikin soittajajoukko aivan helposti täytti koko kirkkoavaruuden.

Näillä festareilla on helsinkiläisiä hellitty varsin perinteisellä musiikilla, osin ihanan lempeästi viihdyttävällä. Äitienpäivän Hesari totesi, että ”luottomuusikot soittavat luottoteoksia”. Hesarissa 5.5. johtaja Anastasia Injushina totesi, että klassinen linja on tietoinen ratkaisu. Nautitaan siitä sitten! On soitettu Beethovenia, Schumannia, Schubertia, Dvorakia, Mozartia, Mendelssohnia, Haydnia, Bachia, Sukia ja Elgaria. Taattua tavaraa siis. Säveltäjistä aikaisin on syntynyt 1685 ja myöhäisin kuollut 1935, musiikki sijoittuu vankasti 1700-1800 –luvuille.

1242029278_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Virtuosi di Kuhmo harjoittelee, Elina Vähälä vasemmalla valkoisessa puserossaan. Pianon ääressä vasemmalla Injushina ja oikealla Novikov.

Festareita johtaa Pietarissa syntynyt ja Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti Anastasia Injushina ja taiteellisena neuvonantajana toimii pianisti Ralf Gothóni. Festareilla esiintyy kaksi kvartettia, oma Uusi Helsinki -kvartettimme ja kansainvälisesti kuuluisa Ysaye –kvartetti Pariisista sekä kamariorkesteri Virtuosi di Kuhmo. Kvartetteja täydentää joukko suomalaisia ja kansainvälisiä jousi- ja puhallinsoittajia, viulisti Ana Chumachenko Italiasta ja Ukrainassa syntynyt, sittemmin suomalaistunut pianisti Vjatseslav Novikov, oboisti Max Artved Tanskasta, fagotisti Sergio Azzolini Italiasta ja viulisti Diemut Poppen Saksasta. Suomalaista olivat mukana klarinetisti Kari Kriikku, viulisti Elina Vähälä, sellisti Marko Ylönen, kontrabasisti Jarkko Uimonen ja käyrätorvea soittava Esa Tapani, kaikki Kuhmosta tuttuja.

1242029628_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Novikov hieman lähempää.

Kolmeen konserttiin kuului yksi jommankumman kvartetin soittama piisi. Sitten kuultiin pianoa ja jousia sekä pianoa ja puhallinsoittimia. Viimeinen konsertti sunnuntaina oli varattu Virtuosi di Kuhmolle. Usaye –kvartetti oli aivan omaa luokkaansa ja se saikin yleisön innostuneimmat applodit. Vaikkakin päätöskonsertissa virtuoosit yltivät liki samalle taputustasolle. Ei uusi Helsinki –kvartettikaan huonosti soittanut. Tuntuu kuitenkin, että uusi kokoonpano esimerkiksi kvartetti kolmella jousisoittimella vahvennettuna tai festariin koottu kokonaan uusi kokoonpano säväyttää erilaisella tavalla. Annmari Salmela kirjoitti Hesarissa 9.5., että tällaisen festarikokoonpanon soittaessa Mendelsshonia ei tiennyt, kuka joukkoa johtaa. Kuhmossa on tottunut siihen, että johtajaksi voi nousta milloin kukakin, ei se läheskään aina ole ykkösviulisti. Olin liian kaukana nähdäkseni ryhmän ilmeitä, mutta soitanto oli säväyttävää kuultavaa.

1242029779_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sello odottaa soittajaansa.

Osaa piiseistä voisi kutsua meditaatiomusiikiksi, hieno yhteissoitto ja toistuvat melodiset teemat veivät mukanaan. Tuttujakin kappaleita tuli eteen, kuten Dvorakin ”amerikkalainen” ja pianokvintetto sekä Schubertin ikituttu forelli. Bachin konsertto kahdelle viululle osoittautui niin ikään usein kuulluksi. Piano-puhallinsoittimet ja piano-jousisoittimet yhdistelmissä oli kiintoisaa seurata, milloin soitto oli pianovetoista ja milloin piano jäi taustalle. Beethovenin ja Mozartin kvintetoissa pianolle ja puhaltimille ihastusta herätti eri puhallinten ”irtiotot” joko yksin tai pareittain, kunnes piano taas pisti ne järjestykseen. Samanlainen ”kilpailu” syntyi sekä kahden pianon että kahden viulun soittaessa virtuoosien kanssa. Mendelssohnin festarikokoonpanolla soitettu oktetto oli todella upea. Vailla syvempää ymmärrystä toteaisin, että Gothóni on yhteissoiton mestari ja seuraa hienosti muita soittajia. Sekä Schubertin forelliin että Dvorakin pianokvintettoon oli kirjoitettu niin paljon nuotteja, että Gothónin taidot pääsivät upeasti esille.

1242029843_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja tässä odottelee piano.

Lopputuntumana jäi mieleen väikkymään auringon kiiltely kirkon kattolasein lävitse ja hieman kaihomielinen musiikki. Joskin lopussa Chumachenkon ja Vähälän Bachin konsertto kahdelle viululle virtuoosien kanssa nostatti tunnelman kattoon. On hienoa seurata, miten kaksi solistia ”lähtee lentoon” saaden innoitusta toisiltaan. Arvelen monen päättäneen, että tänne taas ensi vuonna. Vieressäni istunut nainen totesi, että miksei voisi soittaa tällaista taattua tavaraa, jos sen tekee näin loistavasti. Ainakin yleisö pitää, ajattelin itse. Nykysäveltäjät ehkä ei.

 

Vinkki:  Täältä löydät vaikka klassiset tapahtumat Suomen kartan perusteella.

Alla Temppeliaukion kirkon kaunista kuparikattoa.

1242028977_img-d41d8cd98f00b204e9800998e