Olin ajatellut kirjoittaa Helsingin juhlaviikoilla kuuntelemastani musiikista yhden pläjäyksen, mutta heti ensimmäinen ilta muutti suunnitelmani. La Sinfónica de la Juventud Venezolana Simón Bolívar –orkesterista ja johtajastaan Gustavo Dudamelista on kirjoitettava ihan oma juttunsa.

 

Kuvat olen ottanut TV:stä Dudamelin johtaessa Berliinin philharmonikkoja 21.6.2008 ulkoilmakonsertissa Waldbuhnellä. Solistina tuolloin lauloi Anna-Maria Martinez  ja hänen La noche de los Mayas, säveltänyt Silvestre Revueltas, oli ihanaa kuultavaa. Berliinin philharmonikkojen varsinainen johtaja Simon Rattle on todennut, että Venezuelan nuoriso-orkesteri on parasta, mitä viime vuosina klassisessa musiikissa on ylipäätään tapahtunut.

 

Gustavo Dudamelistä oli monen sivun juttu Helsingin Sanomien elokuun Kuukausiliitteessä. Siinä todetaan, että hän on antanut kasvot itseään suuremmalle tarinalle, Venezuelan nuoriso-orkesterin verkostolle. Sitä kutsutaan nimellä ElSistema eli systeemi. Siihen kuuluu 174 musiikkikeskusta ja 286 000 lasta ja nuorta. ElSisteman on perustanut nyt 69-vuotias José Antonio Abreu, joka on siis myös Dudamelin löytäjä. Jo 12-vuotiaana tämä nousi johtamaan orkesteria varsinaisen johtajan ollessa estynyt. Jutussa sanotaan, että kaikki soittajat eivät suinkaan ole slummien lapsia, mutta tosiasia on, että orkesteri on pelastanut lukuisia lapsia huumeista ja rikollisuudesta. Orkesterista ja johtajastaan on siis kirjoitettu paljon. Ymmärrän hyvin tämän päivän (21.8) Hesarissa kirjoittaneen lauttasaarelaisen musiikkiopiston rehtorin närkästyneen mielipiteen siitä, miten paljon venezuelalaisten vierailu täyttää mediaa suomalaistn nuorten saavutusten jäädessä täysin kriitikkojen kiinnostuksen ulkopuolelle. Onhan suomalainen järjestelmäkin ihme sinänsä. Vesa Sirén toteaakin päivän Hesarissa, että Suomesta löytyy usein suurempaakin taitoa, ei tässä siis hävetä tarvitse.

 

On myönnettävä, että orkesterin kokokin on iso tekijä. Kun satakunta jousta vetää Stravinskyn marssmaista poljentoa, siitä tulee maaginen tunnelma. Todella tuntuu kuin itse ajautuisi musiikin sisään voimakkaaseen menoon. Orkesterissa on viitisenkymmentä ensiviulua, parikymmentä alttoviulua, kolmisenkymmentä selloa ja 15 bassoa, kyllä siitä ääntä lähtee. Käyrätörvia oli kahdeksan, pasuunoita kuusi ja koko puhallinkaarti kokonaisuudessaan varmaankin yli 30. Joukkoon mahtui lehtiarvosteluiden mukaan myös hyviä yksittäisiä soittajia, itse bongasin hienosti soittaneen fagotistin ja klarinetistin. Kun sitten tällainen kokoonpano täräyttää Finlandian ensitahdit, tietää, että siinä on itkussa pidättelemistä. Jos nyt sitten "oi Suomi katso sinun ..." osuudesta puuttuu tavallisesti kuultu kirkkaus, ei se mitään haittaa. Uutispäivän 20.8. kriitikko Matti Saurama kirjoitti kuulleensa ensimmäisen illan (jota en siis itse kuullut) tauolla myös nirppanokkaisen makueliitin negatiivisia kommentteja. Heitähän aina on. Hesarin Hannu-Ilari Lampila (joissakin suhteissa nirppanokka nänkin) kuitenkin kehui saman päivän Hesarissa orkesteria puhtaasta soitosta. Vesa Sirén Hesarissa totesi toisaalta orkeserin soineen osin nuhjuisesti, mutta svengaavuus ja esitysten lämpö olivat hänen mielestään huikeita.

 

Dudamelista kirjoitettaessa on kirjoitettava myös Esa-Pekka Salosesta. En päässyt kuulemaan Richardinkadun kirjastossa tehtyä haastattelua. Suomalaisille Juhlaviikot ovat kuitenkin antaneet konkreettisen kuvan amerikkalaisen LA-orkesterin johtajanvaihdoksesta. Onhan se vallan tavatonta, että sekä nykyistä että tulevaa johtajaa voidaan kuulla johtajina samassa konsertissa Helsingissä ja vielä haastattelussakin.

 

Minun kuulemassani konsertissa orkesteri soitti Igor Stravinskyn Kevätuhrin. Se on sävelletty 1900-luvun alkupuolella ja ensi-ilta toukokuussa 1913 Pariisissa äityi oikeaksi skandaaliksi. Yleisö mekkaloi, salissa syntyi käsirysyjä ja osa poistui. Lopulta poliisi oli kutsuttava paikalle.  Kuvatkoot samoja sointuja toistava musiikki vaikka kuinka alkukantaista poljentoa ja "ihmissielun myyttis-pakanallista alkuhämärää", minun mieleeni avautui Punainen tori ja kuulin massiivisessa musiikissa sotilassaappaiden raskaan marssin. Hakkaava musiikki ja räjähtävä vaskien metelöinti venäläisen säveltäjän säveltämänä liittää ajatukseni väistämättä sotilasmahtiin. Ohjelmalehtisestä ilmeni, että Stravinskyn Kevätuhrin alaotsikko on "kuvia pakanalliselta Venäjältä". Sattumalta kuulin radiosta tänään (21.8.) ohjelman Kevätuhrin balettiversioista. Sanottiin, että jokaisen itseään kunnioittavan kapellimestarin ohjelmistoon kuuluu Kevätuhri. Kevätuhrin eri versioissa on käsitelty monia eri asioita, sotaa, fasismia, seksuaalisuutta, mielenterveyttä, joten ei se minun mielikuvani sotilaista niin outo ollukaan. Uhrina on useinmiten ollut nainen. Tero Saarinen sanoi hänen Kevätuhrinsa/ Huntinsa liittyneen tähän aikaan ja ihmisyyden kohteluun.

 

Pjotr Tsaikovskin (ässän merkki puuttuu) sinfonia nro 5 oli kaunis, harmoninen ja paikoin laulumainen. Sinfonian päättää osa Finale: Andante maestoso ja todella majesteettiset soinnut orkesteri saikin aikaan. Dudamel ei ole mikään isokokoinen mies ja soittajaporukan joukossa suosionosoituksia vastaanottavana hän todella antoi vaikutelman, että hän kuuluu joukkoon, vaikka joutuu korokkeelta porukkaa johtamaankin.

 

Finlandiatalon yleisön käyttäytyminen oli varsin poikkeuksellista metelöintiä ja huutamista. Saatiinhan sillä encoreksi Sibeliuksen Finlandia. Sävellys sinänsä nostaa esiin tunnekuohuja ja erityisesti noin valtaisan orkesterin esittämänä tälle päivälle naiveja ajatuksia pienen Suomen taistelusta. "... yön varjot aamun valkeus jo voittaa..." Toinen huutamisen tulos oli Leonard Bernsteinen Mambo (sanottiin aviisissa), jossa soittajat äityivät tanssimaan, nousemaan tuoleille ja huutamaan bravoota. Jopa yleisö saatiin kajauttamaan yksi barvoo. Pakkohan se oli lähteä kotiin, kun Dudamel poistui kättään huiskuttaen takavasemmalle ja orkesteri ryhtyi iloisena keräämään kamppeitaan. Tuleepa mieleen, että ei tuollainen 18-20 vuotiaista koostuva parin sadan nuorisoporukka ole ihan helppo rahdattava maasta toiseen.

 

Kukkia nuorille soittajille ja Dudamenille! Mesiangervoja Reisjärveltä!