2181815.jpg

Tilhet viihtyvät edelleen pihamme puissa

Noblesse tarkoittaa tietysti Matti Klingeä, jonka viimeisimmän Nainen kävi parvekkeella – Päiväkirjastani 2007-2008 lainasin Hannelelta ja luin joulunpäivinä.  Hänhän on eräänlaista suomalaista aatelia ja ranskankieltä hän erityisesti rakastaa, ja saksaa ja venäjää ja ruotsia, mutta ei englantia, jota sitäkin hän tietysti puhuu.  Hesarissa aatonaattona julkaistun Veli-Pekka Leppäsen arviointi ei ollut erityisen mairitteleva.  Olisin ilman Hesariakin kirjoittanut, että en pitänyt päiväkirjaan sisällytetyistä puheista enkä artikkeleista. Eikä asiaa juuri paranna se, että kirjan loppuun Klinge on liittänyt luettelon kaikista päiväkirjoihinsa sisällyttämistään puheista ja artikkeleista. Erityisesti pidän kyllä siitä, että hän kertoo lukemistaan kirjoista ja analysoi niitä.

Pidän myös siitä, miten Klinge käsittelee historiaan ja aikaan liittyviä asioita. Meillähän on taipumusta "Karjala takaisin" –ajatteluun eli historian oikeuksien ja vääryyksien tarkasteluun oman sukupolvemme näkökulmasta. Klinge muistaa muistuttaa, että rajoja on maailman sivu siirrelty, eikä oikeastaan ole sitä ainoata Jumalan luomaa oikeata rajan paikkaa. Klinge tuo myös esiin sen, ettei hän aina ole historian tulkinnoissaan samaa mieltä kuin muut asiantuntijat. Erityisesti nämä erilaiset tulkinnat koskevat Venäjä-Neuvostoliitto-Venäjää. Hesarin arviointi on kyllä oikeassa, että Klingen Venäjän ihannointi menee välillä överiksi, jopa minäkin sen lukiessani ymmärsin. Aleksanteri I putkahtelee esiin vähän väliä, Kansalliskirjaston puistossakin pysti on tietysti väärässä paikassa.

 

2178575.jpg

Viroa koskevat tulkinnat tuntuvat kyllä oudoilta. Hesaria myötäillen olisin taipuvainen uskomaan, ettei neuvostomiehitys aivan ongelmaton ollut. Hän myös herjaa presidentti Ilvestä venäjän taidon puutteesta, onhan se ollut sentään Viron "oma" kieli hyvinkin pitkään. Samoin tulisi virolaisten ymmärtää saksan kielen merkitys, onhan sekin aikoinaan ollut heidän "oma" kielensä. Tällaisessa historian tarkastelussa Klinge on aivan omaa luokkaansa, jonkalaiseen erilaisten valloitusten myötämielisyyteen ei monen ajatus riitä.

Klinge kyllä suvereenisti nostaa itsensä toisten yläpuolelle, kansalaispäivällisten maailmaan, rahvas on hänelle rahvasta niin demokraattiseksi kuin hän toisaalta osoittautuukin. Se puhuu huonoa kieltä ja pukeutuu huonosti. Monarkismi on Klingen mielestä ihmisen "luonnollisin" poliittinen identiteetti.  Näinköhän? Kirjassa putkahtelee sivistyssanoja kohtalaisen tiuhaan, on insistoimista, introdusointia, konsolidoimista ja rekordeja. Varmaan hän on oikeassa, että vehikkeli on vehjettä parempi käsite. Moderni taide ei saa hänestä kannattajaa, hänen kritiikkinsä lähtee aidosta harmin tunteesta, eikä hän peittele näkemyksiään. Hän sanoo suoraan, että näyttely on huono tai libretto on huonosti kirjoitettu. Ihailtavan suoraa, Klingen ei enää tarvitse kumarrella ketään. Huutia tosin saavat myös he, jotka ovat uskaltautuneet arvostelemaan häntä itseään.

Kirjassa tavataan edelleen kuuluisuuksia, keskustellaan kadulla milloin Lipposen milloin Tuomiojan kanssa. Katukeskustelut ovatkin yllättäen sivistyksen merkki.  Pidän Hesarin arvioinnin tapaan siitä, että Klinge ei sorru esimerkiksi kauppareissujensa kuvaamiseen. Ajan poliittisia tapahtumiakin hän käsittelee harvakseltaan. Edellä en malttanut olla käyttämättä sanaa esimerkiksi, Klinge kun ei pidä sanan ylenpalttisesta käytöstä, ei silloinkaan kun sanotaan for example. Tästä nyt sitten kaikki päiväkirjoja kirjoittamaan, siten kun voi pitää henkisen elämänsä järjestyksessä. "Päiväkirjan kirjoittaminen on melkein välttämätön kaikille kirjoittaville ihmisille kielen ja ilmaisun pitämiseksi joustavana ja  'helppona'".

Edeltä voi saada sen kuvan, että en pitäisi Klingen päiväkirjoista. Päinvastoin! Klingen kirjoitustapa ja suhtautuminen elämän eri ilmiöihin ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta ei jätä kylmäksi. Suosittelen. Ja nyt sitten siirryn Juhani Salokanteleen kirjoittamaan Jaan Krossin elämäkertaan Sivistystahto, jonka  Klinge repostelee suoraan sanoen "tuhannen päreiksi". Salokanteleen historiakäsitys kun niin Virosta kuin Suomestakin on aivan väärä. Klingeä kiusaa myös Salokanteleen pedanttinen besservisseröinti. Hän kun ei itse sorru sellaiseen!!! Kiintoisaa nähdä, miten Klingen arviointi vaikuttaa omaan lukemiseeni.

 

2178572.jpg

Nobel esiintyy pläjäyksen otsikossa siksi, että ajattelin suositella päättymäisillään olevan vuoden kirjallisuuden nobelisti J.M.G. Le Clézion kirjoja, jotka niinikään lainasin Hannelelta ja luin joitakin aikoja sitten. Lukekaa Kaupunki nimeltä Onitsha ja Harhaileva tähti. Kirjojen tarinoissa ja pieniä tarinoita sisällä. Maailmat ovat pakolaisten ja vieraissa maissa elävien ihmisten tarinoita, paikoin jännittäviksi seikkailuiksi äityviä. Erityisesti pidin luonnon kuvaamista ja sitä, millaisena lapsi näkee ja kokee luonnon. On jokimaisemia, aavikoita, heinikoita, vuoristoja ja solia, on merta ja merenrantaa, kivikkoja ja metsiä. Aivan fantastisia kuvauksia. "Tristanilla oli tuskainen olo, häntä huimasi eikä hän tajunnut miksi. Ehkä se johtui liian sinisestä taivaasta, puron solinasta, johon kaikki muut äänet hukkuivat, ehkä se johtui laakson yllä roikkuvista mustista puista. Solan pohjalla varjo oli kylmä, Tristan haistoi mullan oudon tuoksun. Kallioiden välissä mätänivät syksyn lehdet. Askelista jäi jäljet joissa musta vesi poreili."

Kuinka monelle meistä käy näin: "… näen pojan joka ärsytti, sillä tapasin hänet aina minne meninkin ja syytin häntä vakoilemisesta. En halua nähdä nelikymmenvuotiasta miestä, jolla vatsa pyöristyy ja päälaki kaljuuntuu, kun hän hoitaa liikeasioitaan … Haluan nähdä lapsen Saint-Martinista ajalta, jolloin mikään maailman menossa ei ollut vielä muuttunut, …" Onneksi me olemme pysyneet lapsina, kunhan varomme katsomasta peiliin! ja nyt palapelin pariin, ne kuuluvat sukumme hitaiden joulunpyhien traditioihin. Pyhien, jolloin oli kiellettyä vierailla naapureissa.

Minullekin olisi ollut suureksi hyödyksi vierailla tätäkin pläjäystä varten täällä. Tuottavuusohjelmaa vastaan taisteleva Kotus on vienyt uuden Suomen kieliopin verkkoon meidän kaikkien opiksi ja ojennukseksi.

Aikaa voitte kuluttaa täällä tai täällä.

 

2181821.jpg

Joulunpunaista Tervasaaren sillan kupeessa. Kuva on otettu pari kolme viikkoa sitten,
mutta se voisi hyvin olla tältä päivältä, paitsi että lunta ei ole tuotakaan vähää.