Lähdinpähän kaupungille auringon vielä lämmittäessä katuja. Maatilatorilla (kauppa Lasipalatsissa) käytyäni ja ostettuani luomulihaa ajauduin Sanomataloon Anhavalle. Siellä pystytettiin näyttelyä, mutta toivotettiin iloisesti tervetulleeksi. Kiersin siis Juhan Blomstedtin näyttelyn ”Mougins & Anthologie”, vaikka avajaiset ovat vasta tänään. Kuvat ovat Nanna Suden näyttelystä.

 

Mukana oli öljyvärityö Anthologie, muutama piirustus sarjasta ”Mougins” ja veistoksia niin ikään sarjasta ”Mougins”. Öljyvärityö sisältää monia Blomstedtille tuttuja aiheita, palloja kierteisiä nauhoja (?) ja kulmaviivoja, keskellä muista seinillä olevista piirroksista löytyvä viiva-aihe. Veistokset, oikeammin ehkä pienoisveistokset olivat minulle uusia. Ne noudattelivat piirrosten aiheita, olivat oikeastaan aika somia. Noin siis ajattelin, mutta Anhavan sivuilta nyt luin, että veistokset ovat olleet ennen piirroksia. Varmaan se, ettei ole tottunut näkemään Blomstedtia kuvanveistäjänä ohjasi ajatusta. Taustoista voi lukea täältä.

Blomstedthan on yksi niistä taiteilijoista, joita Ateneum kutsui kuvaamaan tiettyä tarinaa Kalevalasta. Jo päättyneessä näyttelyssä olikin sitten noita ”kulmaviivakuvia”. Eipä tullut menneenä kesänä käytyä Mäntyharjun Salmelassa, jossa Blomstedt niin ikään esiintyi. Suomen kuvataiteilijamatrikkelista voi hakea tietoa taiteilijoista.  Kylläpä kuvataiteilijoita on paljon!

 

Kiertelin sitten Sanomatalon aulassa valokuvanäyttelyyn Sotilassaaren luontoaarteet. Varuskunta on intoontunut esittelemään alueen eläimiä ja kasveja oikein upeilla kuvilla. Sotilassaaren luontoaarteista on Jarmo Nieminen toimittanut oikein komean kirjan. Meneillään olevissa varuskuntajuhlissa pääsisi kiertelemään saarta ja tutustumaan niin sotilas- kuin luontokohteisiin. Jos satut liikkumaan keskikaupungilla, käväise katsomassa kauniita luontokuvia.

 

Toinen galleriakäynti kohdistui Forsblomille  Pohjoisesplanadille. Siellä oli parhaillaan Sanna Susin (vai Suden) näyttely, taiteilija itse sattui olemaan paikalla. Olen aiemminkin kirjoittanut hänen näyttelystään samassa galleriassa. Maalaukset olivat aiempaan tapaan suuria ja värikkäitä. Olen alkanut pitää niistä enemmän ja enemmän. Myös Susi kuuluu niihin taiteilijoihin, jotka saivat kuvittaa Kalevalaa Ateneumissa. Hän mainitsi, että kaksi maalauksista oli lunastettu Ateneumiin, mikä mahtaa olla nykytaiteilijalle suuri asia.

 

Mielestäni sydämen kuvia oli nyt vähemmän kuin aiemmissa maalauksissa ja mainitsinkin siitä. Niinkö, taitaapa olla, totesi hän, mutta ei osannut antaa selitystä asialle. Maalauksia voi selata gallerian nettisivuilla. Sivut ovat itse asiassa hyvin informatiiviset. Siellä voi selata valtavan määrän Forsblomin taiteilijoiden töitä. Itse asiassa nykytaiteesta saa sivustolta melko hyvän kuvan.

Tämä Forsblom itse mainitsi eräässä haastattelussaan, että Suomi on varastoidun taiteen huippumaa. Missään muualla ei ole varastoissa niin paljon taidetta kuin meillä. Se koskee niin kuvataidetta, valokuvataidetta kuin muotoiluakin. Hän esitti, että postitalo pitäisi ottaa näyttelykäyttöön. Ihmisillä olisi mahdollisuus tutustua laajemmin taiteeseen, ei vain mitättömään osaan siitä. Mies puhuu asiaa.

 

 

Nanna Susi ei säästele värimateriaalin määrässä

Ja lopuksi vaelsin tietysti Akateemiseen, jossa tapasin vaasa-aikojen naapurin. Suunnittelee nykyisin kasarmialueen käyttöä ja kas, siinä onkin ongelmaa kyllikseen. Hieno alue, kulttuurihistoriallisestikin, mutta rahaa ei tahdo löytyä, ei julkiselta eikä yksityiseltä. Ostin uusimman Kjell Westön ja rohkeasti oikein alkuperäisellä kielellä Kertoilen sitten joskus, miten ymmärsin tämän Gå inte ensam ut i natten. Pyörähdin kasvatustieteen pöydän ääressä. Ajan kulumisen huomaa siitäkin, että juuri ketään kirjoittajista ei enää tunne. Vain Liekki Lehtisalo pitää pintansa. En sentään ostanut, josko lainaisi.