1245927597_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä pläjäys sai jälleen kerran aiheensa Kallion kirjaston pöydältä laukkuun sujahtaneesta kirjasta. Tällä kerralla se oli Jay Parinin Viimeinen asema, kääntänyt Laura Jänisniemi. Parini on kirjan etukannen mukaan englantilaisen kirjallisuuden professori ja kirjailija. Romaanien ohella hän on kirjoittanut elämäkerrat John Steinbeckista ja Willian Faulknerista. Kirjallisuustutkija siis ja tällä kerralla aiheena Leo Tolstoi. Olin jostain kirjallisuustapahtumasta aiemmin ostanut Leo Tostoin kirjan Mitä on taide? Sen on suomentanut Martti Anhava.

Parinin romaani käsittelee Leo Tolstoin viimeistä vuotta, eli vuotta 1910, jolloin Tolstoi oli 82 -vuotias. Tarina on kuvitteellinen, mutta se perustuu Tolstoin lähipiiriläisten päiväkirjoihin. Vaikea romaanista on kuitenkin erottaa, mikä siitä on totta ja mikä ei. Kirja noudattelee tositapahtumia. Se kertoo kirjailijan ristiriidoista vaimonsa kanssa tämän pelätessä, että rikkauksia tuottavat kustannusoikeudet menevät perheeltä sivu suun. Se kertoo Tolstoin kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta korostavasta elämänkatsomuksesta samalla kun hän itse saa asua varsin ylellisesti kartanossaan Jasnaja Poljanassa. Romaani kertoo myös Tolstoin paosta yksinäisyyteen ja viimeisistä hetkistä Astapovon asemalla.

1245927719_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Helposti kuvittelisi, ettei tuollaisesta aiheesta saa kiintoisaa kirjaa, mutta romaani on tavattoman hyvin kirjoitettu. Se on jännittävä ja mukaansa tempaava, kerta kaikkiaan kerralla lukemaan pakottava. Ihmiskuvaukset ovat taitavia.  Äänen kirjassa saavat vuorotellen Tolstoin itsensä lisäksi vaimo Sofia Andrejevna, tytär Sasa, sihteeri Bulgakov, lääkäri tohtori Makovitski ja Tolstoin ystävä ja luotettu Tsertkov. Vaikka puhujan vaihtuminen tapahtuu luvuittain, romaaniin tulee selvä keskusteluluonne. Näin eri kertojista lukija voi muodostaa hyvin omia persoonallisuuksiaan ja tarkastella heitä suhteessa Tolstoihin itseensä. Suhde vaimoon on riitaisa tämän pelätessä, miten omaisuudelle käy. Tytär Sasa on isälleen luotettava sihteeri ja uskottu ja joutuu sen vuoksi riitoihin äitinsä kanssa. ”Enkä aio koskaan mennä naimisiin. Miksi Leo Tolstoin tytär haluaisi palvella toista miestä?”

Bulgagov ihailee suunnattomasti Tolstoita ja kykenee hoitamaan kirjeenvaihdon kirjailijan tyytyessä vain allekirjoittamaan vastauskirjeet. Romaani kuvaa myös hänen rakastumistaan tostoilaiseen Masaan. Makovitskista tulee ristiriitainen kuva, onko hän aidosti vain Tolstoin sydänystävä vai onko kiintymyksen taustalla aito ahneus päästä käsiksi kirjailijan julkaisuoikeuksiin tämän kuoltua. Sofia epäilee, että Makovitskilla on homoseksuaalinen suhde kirjailijan kanssa.

1245927654_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jay Parini

Romaani avaa eri puheenvuoroissa myös Tolstoin menneisyyden, kreivillisen taustan, kevytmielisen elämän, pelivelat, osallistumisen Krimin sotaan ja uskonnolliseen mystiikkaan kääntymisen. Kuva kirjailijasta erityisesti vaimon kertomana on tavattoman raadollinen, suorastaan inhorealistinen. Kuvaus Tolstoin paosta vaimonsa vaikutuspiiristä on kirjan oivallisinta, tapahtumia voi hyvin rinnastaa tämänkin päivän julkimoiden elämään. Tolstoihan oli tavattoman suosittu eikä hän yksinkertaisesti voinut kulkea tuntemattomana. Kirjailija kuolee pienessä mökissä keskelle valtavaa mediamylläkkää ja lääkärien armeijaa toimittajien kurkistellessa ikkunoista.

Ei kuva vaimo Sofiasta ole juuri sen kauniimpi, kreivittären ylimyselämää kaipaava, määräilevä ja vainoharhainen nainen, joka näytösluonteisilla kohtauksillaan pyörittää perhettään ja kartanon koko henkilökuntaa. ”Että äiti on järjetön, vilpillinen ja ahne, itsekeskeinen ja kaikin puolin mahdoton.” Hänen koko toimintaansa leimaa pelko siitä, että hänet ja lapset poistetaan kirjailijan testamentista. Kartanossa nähdäänkin surkea näytelmä toisensa jälkeen. Hänen rakkautensa oli riippuvainen testamentin sisällöstä! ”Olen orja, hylkiö omassa kodissani. Ajatella, että olin kuuluisan moskovalaisen lääkärin tytär!” Uhkana oli myös pelko siitä, että kirjailija luopuu maatilastaan ja kieltäytyy palkkioistaan. Romaani paljastaa hyvin sen, millainen ahnas sirkus alkaa pyöriä hyvin menestyneen kirjailijan ympärillä kuoleman kolkutellessa ovella.

1245927689_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä itse Ljovotska, mitä nimeä vaimonsa Sofia romaanissa käyttää.

Tolstoilaisuutta kirjassa ei kovin syvällisesti pohdita, tietysti sen peruslähtökohdat tulevat selviksi, on oltava vaatimaton, ei saa omistaa mitään, naiset osallistuvat kaikkiin töihin. Jasnaja Poljanan lähettyvillähän oli tolstoilaisten yhdyskunta Teljatinki, jonne oli kerääntynyt epämääräinen joukkio Tolstoin opetuslapsia, ”hulluja aatelisia, alennustilastaan ylpeitä kerjäläisiä, hampaattomia nunnia, idealistisia opiskelijoita, vallankumouksellisia, rikollisia, kasvissyöjiä, ulkomaalaisia”.

Oletko Tolstoin kanssa samaa mieltä unista? Hautaamme tuskalliset muistot, jonka jälkeen unet kertovat meille pelottavan paljon meistä itsestämme.

Entäs mitä sitten on taide Tolstoin mielestä. Pakko on heti kärkeen tunnustaa, että kirjan lukeminen on vielä kesken. Kirja on ilmestynyt englanniksi 1898. Anhava varottaa alkulauseessa Tolstoin kielestä, jossa on pitkiä lauseita vailla pilkkuja. Olen jo päässyt niin pitkälle, että Tolstoin mielestä taiteessa on kyse kauneudesta ja kauneuden kokemusten välittämisestä toisille. Mutta mitä sitten on kauneus? ”… meidän saamamme tietynlainen nautinto, toisin sanoen se minkä me tunnustamme kauneudeksi on jotain mikä miellyttää meitä himoa herättämättä.” Olepas nyt siis sinäkin tarkka kauneuden käsityksesi ja himojesi suhteen!!!  Ja mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta. Sitäkin Tolstoi ihmettelee, että voiko ihmisiä panna raatamaan vasten tahtoaan taiteen hyväksi, jos lopputuloksena on huonoa taidetta. On siis ensin ratkaistava kysymys hyvästä ja huonosta.

Lukenuthan mies Tolstoi oli, sen osoittavat jo kirjan lukuisat lainaukset, vaikkei hän koskaan saanutkaan opintojaan päätökseen. Kenelle taidetta tehdään? ”Baletti, jossa puolialastomat naiset tekevät himokkaita liikkeitä ja punoutuvat erilaisiksi aistillisiksi köynnöskasveiksi on suorastaan haureellinen esitys. Sivistyneelle ihmiselle ne ovat sietämättömiä, kuvottavia; oikealle työtä tekevälle ihmiselle ne ovat täysin käsittämättömiä.”  Kiintoisa on Tolstoin selitys taiteen toimesta. ”Taiteen toimi perustuu siihen että kuulo- tai näköaistillaan toisen ihmisen tunteenilmauksia vastaanottava ihminen kykenee kokemaan saman tunteen jonka on kokenut ihminen joka tunnettaan ilmaisee.” Eittämättömästi sanottu. Saattaa olla, että palailen joskus kirjaan, mutta saattaa olla, etten palailekaan. Ihmetellään taidetta ja kauneutta!

 1245927755_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä ei ole mikään Jasnaja Poljana vaan Herttoniemen kartanon puistoa.