on Vaasan kaupungintalon kamarimusiikkisalissa, ostettu sinne 1892. Sitä kuunnellen aloitimme Paulan kanssa kolmen päivän Korsholman musiikkijuhlien konserttisarjamme. Vanhalla flyygelillä Arto Satukangas soitti Aulis Sallisen teoksen Elegy for Sebastian Knight. Muhkealtahan ääni kuulosti, mutta saattoihan tietoisuus soittimesta antaa omaan tulkintaan vähän lisäsävyä. Seuraavaa Erkki Raution, Jan Söderblomin ja Marko Ylösen soittamaa Frédéric Chopinin pianotriota kuunnellessa sitten ihana ”kotiin tulon” tunnelma valtasi mielen. Olikohan liian pitkä väli edelliseen musiikilliseen live-esitykseen, kun sävelten vuo tuntui niin ihanalta. Kappale oli vähän keinuva, tanssahtavakin, kaunis totta tosiaan. Ylönen on musiikkijuhlan taiteellinen johtaja, Söderblomia kuulee vuosittain Kuhmossa, mutta Rautio on minulle oudompi soittaja.

 

Sitten siirryttiin kerrosta ylemmäksi kauniiseen kaupungintalon juhlasaliin, jonka lukemattomista kattoa koristavista naisista on kuva yllä. En tiedä, mitä ne symboloivat. Kuultiin Grieg-Trion soittamana Robert Schumania ja lisää Schumania Monica Groopin esittämänä säestäjänään Martti Rautio. Ja vielä Chopinia ja edelleen Schumania kokoonpanolta, jossa oli mm. nuori monitaituri Mika Rännäli pianossa. Schumanin pianokvartetto antoi Rännälille mahdollisuuden esittää taiturimaista soitantoa, joskin myös jousiosuuksissa oli ihania kohtia. Sitten siirryttiin toiselle puolelle taloa Vaasan taidehalliin, jossa Postiglione -kvartetti soitti Aulis Sallisen Aspekteja Peltoniemen Hintriikin surumarssista. Kuvan halusin siksi, että kvartetissa soittaa Turun sellokilpailun viimeisin voittaja ahvenanmaalainen Junes Nunes-Garcés. Nuoresta miehestä kuullaan vielä! Illassa esiintyivät myös Kaustisen Purppuripelimannit ja kyllähän siinä jalka pakostakin vispasi. Mukava yllätys oli, että illan päätökseksi saimme kuohuviiniä ja pientä purtavaa.

Korsholman musiikkijuhlien konserttipaikat vaihtelevat ja seuraavana päivänä menimme ensin kahvila Loftetiin kuuntelemaan Timo Korhosen kitaraa, Jari Valon viulua ja Nunes-Garcésin selloa. Soitto Francisco Tárregoineen ja Chopineineen oli vetävää ja irtonaista. Pienessä täyteen tupatussa salissa on yllättävän hyvä akustiikka. Konserttiin kuului kahvi ja pieni leivos. Illalla ajelimme sitten Isonkyrön vanhaan kirkkoon kuuntelemaan Helsingin Barokkiorkesteria ja Johan Sebastian Bachia. Pakko sanoa, että en ole erityisemmin ihastunut cembaloon. Hirmuvauhtia sitten karautimme takaisin kaupunkiin ja totesimme myöhästyneemme Kulttuurinäyttämö Ritzin Emma Salokosken ja Ilmiliekki Quartetin konsertista. Kiipesimme parvelle ja parin kolmen kappaleen jälkeen olimme valmiit palaamaan hotelliin. Ruotsinkieliset laulut eivät kerta kaikkiaan sykähdyttäneet.

Alla Korsholman kirkko, jossa avajaiskonsertti aina järjestetään.

Viimeisenä päivänä oli kaksi konserttia, iltapäiväkonsertti jääteineen (siis tee ei tie) Pohjalaisen tiloissa ja päätöskonsertti kaupungintalolla. Päivällä kuultiin tavattoman hienosti soitettua Chopinia ja Schumania, pianossa Martti Rautio ja sellossa Marko Ylönen. Nautittavaa musiikkia kerta kaikkiaan! Ilta oli sitten Vaasan kaupunginorkesterin johtajanaan Okko Kamu. Chopinin pianokonserton säestäjänä esiintyi Satukangas ja onhan hän varsinainen virtuoosi. Oli hauska huomata, että Postiglionen pojat istuivat pultissa täydentämässä pienilukuista orkesteria. Kuultiin Chopinin lisäksi Sallista ja Schumania. Ihan laadukasta soitantaa ja Okko Kamuakaan en ole nähnyt aikoihin. Pitäisi kyllä mennä Vaasaan seuraamaan yksi Panulan orkesterinjohtokisa alusta loppuun, jotta saisi jotain tolkkua johtamisen vaikutuksesta soittamiseen. Kun samaa kappaletta johtaa useampi tyyppi peräjälkeen, niin eiköhän siinä jotain selviäisi. Ziemlich langsam oli kyllä mielestäni melko nopeaa menoa.

Korsholman musiikkijuhlien teemasäveltäjät olivat Chopin ja Schuman ja niitähän mekin pääsimme kuuntelemaan. Nyt käymiemme paikkojen lisäksi konsertit jalkautuvat lähikuntien kirkkoihin, Pohjanmaan museoon ja Fritz Jakobssonin ateljeehen. Emme kuulleet avajaiskonsertissa esiintynyttä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria, emme Pietarsaaren Sinfoniettaa emmekä urkuri Markus Warghia, mutta hienoa oli tutustua Grieg-trioon, sellisti Nunes-Garcéseen ja pianisti Mika Rännäliin. Parhaillaan kuuntelen tosin radiosta avajaiskonserttia, jossa soittavat Purppuripelimannit ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri Jorma Hynninen solistinaan. Pelimannien Hurmuri-polska oli ennen kuulematon ja aivan ihana. Hynninen laulaa Toivo Kuulan Pohjanmaalta keräämiä kansanlauluja ja Kuulan itsensä säveltämiä. Minulla on ollut muutaman vuoden tauko havaitakseni nyt, että musiikkijuhlien organisointi näyttää toiminnanjohtaja Monica Johnsonin johtamana astuneen monta askelta eteenpäin. Pelkkä talkootyö ei riitä, vaikka sitäkin tarvitaan. Olen aiemmin valitellut sitä, että en osaa kuvata kuulemaani musiikkia. Lohdutuksekseni kuulin taannoin kahden muusikon toteavan radiossa, että musiikin kuunteleminen on kokemus, jota ei voi kuvailla. Ei ole sanoja.

 

Tähän vielä lisäys juuri kuulemastani musiikkijuhlan taiteellisen johtajan Marko Ylösen haastattelusta. Mukana on siis tasavuosia juhlivien Chopinin ja Schumanin lisäksi muitakin juhlivia säveltäjiä, mm. Konsta Jylhä, 100 vuotta synytmästä ja Aulis Sallinen, 75-juhlavuosi menossa. Puolet konserteista on valmiita orkestereiden tuottamia ja puolet paikan päällä tehtyjä. Halunnut mukaan suomalaisia ei-trendisävellyksiä, olisi ollut kiva kuulla Rännälin sävellyksen ensiesitys. Purppuripelimannit ja Konsta Jylhä ovat mukana siksi, että kansanmusiikki on suomalaisen musiikin peruskamaa. Taiteilijoihin Ylösellä on itsellään jokin suhde, muutamat nuoret oppilaita. Ylönen kiitteli hienoja konserttipaikkoja, kaupungintalon juhlasali on yksi Suomen parhaimmista musiikkisaleista. Olisi ollut kiintoisaa olla Björköbyn Suolaamossa (yllä), jossa nyt ei ollut niin kylmä kuin edellisenä vuonna.

Todellinen ilopilkku käyntimme aikana oli vierailu Pohjanmaan museossa, jossa kultakauden taiteilijat Scherfbeckeineen, Simbereineen ja Halosineen olivat saaneet uuden arvolleen sopivan ripustuksen.  Käväisimme myös Tikanojalla katselemassa kesäisiä kukkamaalauksia ja Kuntsilla espanjalaista nykyvalokuvaa.