1247371066_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

En erityisemmin pidä Retretistä, olen kohdannut siellä aina kauheasti ihmisiä, pitkiä mummojonoja niin lippukassalle kuin ravintolaankin. Ja ilmaistoimaton auto odottamassa kuumalla parkkipaikalla. Sitten laitos on vielä niin massiivinen, että jo luolasto vetää enimmät mehut. Tämän rutinan jälkeen totean tänään käyneeni Retretissä ja kokemus oli kutakuinkin mukava. Kohtuullisesti ihmisiä, vaikka on keskikesä. Suosiosta jätin suurimman osan näyttelyistä katsomatta. Kävelin mekaanisesti Kim Simonssonin Kultainen peura-näyttelyn lävitse ja Kakkosen kokoelman keramiikkoihin ja laseihin en edes vilkaissut. Samoin grafiikkapaja Himmelblau jäi tutkimatta, vaikka sen onkin Tampereelta. En vilkaissutkaan Siim-Tanel Annuksen Rahaa ja runoutta näyttelyyn ja Vesa Varrelan surfaaviin kaloihin loin vain lattean katseen. Mitä siis tein koko Retretissä? No, keskityin Albert Edelfeltiin, vaikka filmiä seurasin vain hetken.

Albert Edelfelt ja Pohjolan kesä täytti suurimman osan maanpäällisistä saleista. Edelfeltin pohjoismaisten ystävien teoksia en kovin tarkkaan tutkaillut. Suurimman huomion kiinnitin Anders Zorniin havaitakseni, että hänen valonsa ovat hyvin samansävyisiä kuin Edelfeltillä. Zorn onkin ollut yksi Edelfeltin esikuvista. Erityisesti minulle jäi mieleen maalaus Ensimmäistä kertaa. Siinä alaston äiti taluttaa pientä poikaansa järveen. Ihan itseäkin puistatti, kun katselin pojan selkää. Hyvin saattoi samaistua veden kylmyyteen ja pojan lievään kauhuntunteeseen järveen kahluutilanteessa.

 

1236778435_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tähän oli tarkoitus laittaa Retretin lehdestä kuvaamani Edelfeltin maalaus, mutta mokkulani täällä Kuhmossa "siirtää dataa" niin äärettömän hitaasti, että en jaksanut odottaa. Kiintoisaa muuten, että eri kuvat siirtyvät aivan eri vauhdilla. Laitan oikean kuvan, kunhan pääsen laajakaistan ääreen. Tämäkin kuvastaa Edelfettin naisihanteita.

Edelfeltiltä oli monia tuttuja maalauksia, Ristisaatto, Työstä paluu, Äiti ja muutama muu henkilökuva. Haikossa maalatuista maisemakuvista on vaikea sanoa, kuinka monta niistä on nähnyt. Minulle vesivärityötä olivat sen sijaan varsin uusia ja yllättäviäkin. Usea niistä oli Ateneumin kokoelmista. Onkohan niin, että Ateneum pitää omissa kattauksissaan useimmiten esillä juuri niitä tutuimpia, Leikkiviä poikia rannalla ja sen semmoisia? Yhdessä ”seinäkirjoituksessa” sanottiin, että Edelfelt maalasi paljon ns. paremman väen ihmisiä, erityisesti naisia, eikä työnteko juurikaan näy hänen maalauksissaan. On ikään kuin hän haluaisi asettaa naiset istumaan nurmikolle ja veneeseen ja milloin minkinlaiseen kiireettömään asentoon. Jotenkin noin oli kirjoitettu. Kiinnitinkin sitten huomioni Työstä paluun naisiin. Yhden mallina oli ollut sama tyttö kuin eräässä toisessa maalauksessa, mutta näytti kuin airoja kantavilla tytöillä olisi ollut varsin helppo työpäivä takanaan tai ikään kuin he vain näyttelisivät työstä palaavia.



Edelfeltin valot ovat kyllä aivan loistavia. Tavallista on, että taivas hehkuu erilaisin valoin, mutta myös henkilöiden vaatteissa valo leikkii. En ole ihan varma, kykenenkö itse näkemään luonnossa tuollaisia valoja, vaikka minulle suoraan osoitettaisiin. Miten lie tulinkin kiinnittäneeksi huomioni maalausten valoihin. Edelfelt oli kyllä katsomisen arvoinen, tuttuakin maalausta katselee uudelleen ja uudelleen, niin kuin samaa musiikkia voi kuunnella kerta toisensa jälkeen.

1247373563_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Näillä Simonssonin teoksilla katse luistelee muistijälkiä tekemättä.

Tekeehän Retretti aivan ilmeisesti hyvää työtä siinä, että se vetää muutoin taiteesta kiinnostumattomia puoleensa eräänlaisena taiderysänä. Mutta liika on liikaa, tiloja on yksinkertaisesti liian paljon, jotta ne voisi täyttää sellaisella taiteella, johon jaksaisi kunnolla perehtyä. Simonssonin veistokset kyllä soveltuivat luolastoon kuin naula päähän, en liene kohdannut Retretissä aiemmin niin hyvin luolastoon soveltuvia teoksia. Toki on monta kesää jäänyt väliinkin. Itse en suuremmin vaikuttunut emalisista ja metallisista lapsihahmoista. Katseeni pomppii kiiltävillä pinnoilla, eikä vaikutelma välity omaa ihoa syvemmälle. Vaatisivat ilmeisesti enemmän keskittymistä.

1247372718_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



Ennen Retrettiin menoani olin käynyt ensimmäisen kerran elämässäni tutustumassa Parikkalassa olevaan patsaspuistoon. Aivan järkytyin sitä patsaiden määrää. Suorastaan sadoittain ojentelevia jalkoja ja käsiä ja ammottavia suita. Ja se kaikki kukkapaljous! Puistosta välittyy suoranainen vimma, jolla hahmo toisensa jälkeen on syntynyt. Päivän kokonaisuus oli siis mainio, ite-taiteilija ja koulutettu, kultivoitunut taiteilija. Ja tämän olen kirjannut muistiin Heinäveden Kerman kanavan läheisyydessä olevan maatilamajoituksen valoisassa huoneessa.

1247373180_img-d41d8cd98f00b204e9800998e