1241265620_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihan vain brassaillakseni kirjoitan Budapestissä Szent István Basilikassa eli Pyhän Tapanin tuomiokirkossa alkuviikosta pidetystä konsertista. Saanpahan näin kehutuksi, että olen ollut Anjan kanssa viisi päivää Balatonin maisemissa pyöräilemässä ja neljä päivää kiertämässä Budapestin nähtävyyksiä. Huomautan, että otsikon toisesta sanasta ei puutu hoota, koko ohjelma oli nimeltään Ave Maria – Air – Alleluja.

 

Basilika on huikea uusrenesanssityylinen nähtävyys, Budapestin suurin kirkko. Kirkkoa on rakennettu vuosina 1851-1905 eli yli 50 vuotta kolmen unkarilaisen mestariarkkitehdin johdolla. On freskoja, on mosaiikkeja, on monenlaista kauneutta.  Pääalttaria hallitsee luonnollisenkokoinen Pyhän Tapanin patsas, sama mies esiintyy myös alttaritaulussa. Jätimme katsomatta niin pyhäinjäännöksenä säilytettävän Pyhän Tapanin käden kuin hänen vaimonsa kuningatar Gisellan sormenkin. Kirkko teki kyllä valtavan vaikutuksen. Tällaisissa paikoissa ihmettelen kerta toisensa jälkeen sitä vapaaehtoista tai pakon edessä osoitettua voimaa ja taitoa, jolla näitä kirkkoja on aikoinaan rakennettu. Kuinkahan paljon lohtua tuloksesta on sitten ollut sille vähäisimmälle uurastajalle?

 1241265786_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Musiikkina kuultiin Bachia, Händeliä, Albinonia, Dvorákia, Lisztiä, Vivaldia, Gounodia, Schubertia, Franckia, Massenetia ja Mozartia. Voisi sanoa, että ohjelma oli hyvin yleisöystävällinen. Aivan ilmeisesti suurin osa kuulijoista oli satunnaisia turisteja, kameran käyttö osoitti, että kirkkoon oli tultu muussakin kuin musiikinkuuntelumielessä. Muutamat kappaleista olivat hyvinkin tuttuja, kuten iki-ihanat Bachin Air, Vivaldin Largo talvisarjasta ja Schubertin Ave Maria. Ja Albinonin Adagio soi aina yhtä rauhoittavasti, vaikka se nyt trumpetilla esitettiinkin. Massenetin Thais Meditation oli nimensä mukaisesti kiehtovaa meditaatiomusiikkia.

 

Guyla Pfeiferin urut soivat jokaisessa kappaleessa, esittelylipareessa miehen kirjoitetaan esiintyneen myös Suomessa. György Geiger soitti trumpettia ja tenori Honinger Lászlo ja sopraano Susanna Skoff lauloivat. Ihmettelemään jäin tietoa, että viulua olisi soittanut Eva Dulfalvy, henkilö näytti aivan mieheltä. Josko Eva voisi olla myös miehinen mini, mistäs sen tietää.

1241265868_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olennaisimpana konsertista jäi mieleen kaiku. Ennen konserttia sanoin Anjalle, että mahtaa kirkossa olla hyvä akustiikka, mutta kupolien kaiku oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Istumapaikkamme oli heti keskikäytävän takana, siis ei mitkään huonot paikat. Trumpetin ääni meni Händelin nopeahkotempoisessa Xerxeksessä osittain suorastaan sörsseliksi. Hitaissa kaiku ei niinkään häirinnyt, jäivätpähän Schubertin Ave Marian ja Franckin Panis Angelicuksen sävelet vain pitkähköksi aikaa palailemaan takaisin kupolin kattoseinämistä. Sopraanon Ave Marian viime sävel kaikui tosi pitkään. Tavallaan aika kiintoisaa kuultavaa. Viulu soi aivan liian hiljaisesti valtavassa tilassa. Trumpetin ”korkilla” vaiennettu melodia oli Vivaldissa kaunista kuultavaa, siinä kaiku ei juuri häirinnyt.

1241265966_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Edellisen kuvan enkeli zoomattuna.

Mietiskelin siinä kuunnellessa sitä, miten kaksi taiteenlajia kohtaa toisensa, musiikki ja arkkitehtuuri vai sanoisiko kokonaisvaltainen kirkkotaide. Tässä tapauksessa ajattelin, että edellinen selvästi palveli tai oikeastaan palvoi jälkimmäistä. Niin mahtavan vaikutelman koko rakennus teki. Muusikot vaikuttivat fyysisestikin varsin vaatimattomilta valtaisan alttarin edessä. Kokemus sinänsä oli hyvin kokonaisvaltainen ja hartaaseen tunnelmaan imaiseva.

 1241266019_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaikka kuva onkin epätarkka, ylpistelen sillä, että kuva on kaukaa kuvattu tarkennos Pyhän Tapanin jalkojen juuressa seisovasta Jeesus-patsaasta.

Vinkki: Miehemme maailmalla, katso ja kuuntele. Meneeköhän jo överiksi?