1244550205_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olinhan minä lukenut Lapinlahden sairaalan kohtalosta, ajankohtaista tietoa minulla ei kuitenkaan ollut. Olen tiennyt, että Pro Lapinlahden organisoimana on puutarhaan istutettu sipulikasveja ja sairaalan kohtalosta on kaupungille luovutettu lukemattomia adresseja. Mutta, mutta … Asian todellinen kamaluus paljastui minulle LUDEn luontoretkella sairaalan puutarhaan. Luontoretken oppaana oli lehdistä tuttu eläkkeellä oleva puutarhuri Arvo Juutilainen. Hänen myötään keskustelu koski melkein enemmän itse sairaalan historiaa ja kohtaloa kuin itse puutarhaa. Onhan hänenkin kohtalonsa esitelty lehtien palstoilla. Olihan LuDella omakin luontoasiantuntija Mattias Tolvanen mukana ja myöntää täytyy, että välillä meni hieman tietojen kilpalaulannaksi. Olisimme me tavan harrastajat lutukasta selvinneet ilman latinankielisiä nimiä. Eikä niin tarkkaa väliä olisi ollut kynäjalavankaan lähtömaalla. Tämän kisailun ohella humoristinen piirre retkeen tuli siitä, että puutarhuri vei meidät ensin varastona toimivan asunnon yhteen huoneeseen ja ryhtyi keittelemään kahvia. Aina levottomien ihmisten, erityisesti minun, kärsivällisyyttä siinä kyllä koeteltiin. Mieli paloi kierrokselle, mutta mies sen kun keitteli kahvia. Kakkuakin vielä saatiin!

1244550288_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva osoittaa, että sairaala sijaitsee todella ihanassa puistossa, kuva on otettu Hietaniemen hautausmaan laitaa kulkevalta polulta. Sinne on mentävä pyöräilemään!

Kulttuuria koskevien pläjäysten joukossa Lapinlahden käsittely ansaitsee paikan paitsi arkkitehtinsä C.L. Engelin ja keisarinaikaisen puistonsa vuoksi. Eikä aivan vähäinen kulttuurimerkitys ole silläkään, että moni maamme merkittävistä taiteilijoista on rauhoitellut elämänsä kiivasta vauhtia sairaalassa ja sen puistoissa. Hyvin voi kuvitella sen puutarhurin näkemyksen pitävän paikkansa, että sairaana on tuotu sisään ja terveenä marssittu ulos. Eihän tämä tietysti ihan lääketieteelliseen asiantuntemukseen perustuva lausunto ole, mutta kymmenien vuosien kokemus kyllä paistaa taustalla. Puutarhurilla on ihan varmasti ollut oivallinen katselukulma sairaalan tapahtumiin.

1244550341_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tyhjän osasto 3. ikkunasta avautuu ihana näkymä sisäpihalle, verkkoaidan ympäröimälle!

 

Itse sairaala ja alueen muutkin rakennukset ovat suurimmaksi osaksi tyhjiä. Yhdessä osassa toimii Oulunkylän perhetukikeskus. Perhetukikeskus on siis huostaanottolaitos, johon nuoret otetaan kodeistaan vanhempien ongelmien vuoksi. Koivula –nimisessä kerrostalossa on tukiasuntoja pitkäaikaisille mielenterveyspotilaille. Puutarhurin näkemyksen mukaan heille ei anneta mitään hoitoa, heidät on pysyvästi sijoitettu rakennukseen pois ihmisten silmistä. Hän puhui loppusijoituspaikasta, virallinen kielihän kaunistelee karvaita totuuksia. Puutarhurin opastuksella saimme mahdollisuuden kävellä osaston 3. lävitse. Sieltä oli syömishäiriöisten klinikka lähtenyt vuosi sitten ja jäljellä oli roskaisia ja likaisia huoneita. Mikä valtava vastakohta ikkunoiden takana avautuvalle pihalle. Todella murheellista, että poliitikot eivät kykene päättämään, mitä rakennuksille tulisi tehdä. Totesimme, että kaupunki on täynnä ihmisiä, esimerkiksi taiteilijoita, joilta puuttuu työhuone. Mikä inspiroiva ympäristö!

 

1244550400_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sairaala-alueen ainoa sauna, joka ei enää vuosikausiin ole ollut käytössä.

Lapinlahden sairaala on toiminut yli 168 vuotta psykiatrisena sairaalana, se on valmistuntut siis 1841. Psykiatrian professori Kalle Achte on kirjoittanut sairaalan historian, joku retkeläisistä kehui kirjaa. Onhan siellä Aleksis Kivikin kipuillut elämäänsä. Hieman ristiriitaista tietoa saimme. Eräs retkeläisistä sanoi käyneensä aiemmin retkellä, jolloin heille oli näytetty Kiven huone. Puutarhuri taas sanoi, että hän ei ole kyennyt paikallistamaan Kiven huonetta. Niin tai näin, tärkeä paikka kirjallisen kulttuurimme kannalta. Sairaala on aikoinaan sijoitettu mahdollisimman kauas kaupungin keskustasta, piiloon siis. Nyt laajentuva Ruoholahti pyrkii yhdeltä laidalta sisään puistoon. Sairaalan alkuaikojen lääkärit ovat tehneet kulttuuriteon ja tuoneet matkoiltaan kasveja sairaalan puutarhaan. Puutarhan hoitaminen on ollut oivallinen terapiakeino.

1244550446_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Portaat käytössä olevaan rakennuksen osaan.

Pro Lapinlahti –sivuilta poimin seuraavan: ”Kun Suomen suurruhtinaskunnan lääkintähuollosta vastaavat johtajat päättivät vuonna 1830 saada psyykkisesti häiriintyneille kunnon hoidon, he toimivat päämäärän hyväksi määrätietoisesti ponnisteluja kaihtamatta. Maa oli köyhä ja kaikesta puutetta, jouduttiin pyytämään keisarilta apua. Hanke onnistui ja aikansa uudenaikaisimpiin kuuluva sairaala rakennettiin koko Suomea palvelemaan. Projekti oli aikanaan mittavampi kuin esimerkiksi Musiikkitalon rakentaminen Helsinkiin nykyresursseilla! Moista ei psykiatristen potilaiden hyväksi tässä ajassa tehtäisi!”

1244550521_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puistoa ei ole suojeltu, vaikka toisin luulisi. Pro Lapinlahden sivuilta luin, että Uudenmaan ympäristökeskuksen kielteisestä päätöksestä on tehty valitus. Puistossa on yksittäisiä suojeltuja vanhoja puita, näin ymmärsin puutarhurin puheesta. Oli kiintoisaa kuunnella puutarhuria, kun hän muisteli 40. vuoden ajalta, milloin hän oli minkin puun ja kasvin istuttanut ja mistä päin maailmaa se oli tuotu. Puistoon pyritään entistämään muutamia luonnon niittyjä. Kuulin nyt eka kerran, miten se tapahtuu. Kasvusto niitetään pariin kolmeen kertaan kesän aikana, heinä saa kuivua niin, että siemenet varisevat. Sitten heinä kerätään pois, eikä niittyä lannoiteta mitenkään ei edes sillä niitetyllä heinällä. Kulttuuritekojahan ne nämäkin ovat.

1244550573_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puistossa on ihana kokouspaikka, jonka ylle lehmuksen muodostavat ihanan katoksen. Puutarhurin mukaan kivipöydän ympärillä lääkärit ovat pitäneet hoitokokouksiaan. Nyt puutarhuri levittää seisovan pöydän juomineen jokaisena elokuuna sairaalan eläkkeellä oleville hoitajille. Kuvassa Kaarin Taipale ja Mattias Tolvanen.

Tietoja tähän pläjäykseen olen puutarhurilta saatujen tietojen lisäksi kerännyt Pro Lapinlahden nettisivuilta. Seuran kuluvan vuoden suunnitelmassa lukee, että ”Pro Lapinlahti pyrkii kehittämään ”terveyttä kulttuurista” -henkistä toimintaa myös pitkällä tähtäimellä. Lapinlahdesta voisi hyvin tulla tämänkaltaisen hoito- ja taidekäsityksen edelläkävijä.” Sairaalarakennusten käytön perinteet ja alueen kulttuurihistorialliset arvot edellyttäisivät tämän päivän päättäjiltä näkemystä ja ennen kaikkea tahtoa. Kuka maksaa – kas siinäpä kysymys! Puisto on kaupunkilaisille avoin, joskin puutarhurin mukaan ihmiset aivan ilmeisesti kaihtavat sinne tuloa. Onhan se kaupunkilaisille aivan mainio keidas, joskin Länsiväylän alkupään liikenne pauhaa taustalla. Sinun on ehdottomasti katsottava diashow, kuvia myös sisätiloista.  Toivottavasti tulee mahdollisuus käyttää yli jääneitä kuvia joskus toiste, räppäilin aika tiuhaan.

 

Vinkki: Täällä voit tutustua rakennusperintöömme. http://www.rakennusperinto.fi/fi_FI/

 

1244550689_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ennen retkeä kiertelin Hietanimen hautausmaalla ja päätin tulla sinne kuvausreissulle ihan erikseen. Alueella on valtavasti juuri nyt kukkivia syreenejä. Aamun lehdestä luin sitten Liisa Lindgreniltä ilmestyneestä kirjasta Kuvanveisto ja muistojen kulttuuri. Siis hautausmaataidetta. Kirja varmaankin täytyy hankkia, mutta itsekin kyllä palaan kameran kanssa paikalle. Tähtäilen enemmän kauneutta kuin merkkimiesten hautapystejä.