1941348.jpg

"Jos metsään haluat mennä nyt ..." Onko siinä laitaa, että tuollainen soi korvamatona Karl Maria von Weberin oopperan jälkeisenä päivänä. Näin nyt kuitenkin pääsi käymään kuunneltuani ja ennenkaikkea katsottuani Paholaisen palkka-ampuja –oopperan eilisiltana. Olin jo lukenut Hannu-Ilari Lampilan melko tyrmäävän kritiikin Helsingin Sanomista 22.9.2008. Erityisesti kritiikki kohdistui Juha Hemánuksen ohjaukseen. Olen nyt kyllä samaa mieltä Lampilan kanssa, vaikka pidänkin häntä välillä turhan nirsona ja omaa osaavuuttaan korostavana.

 

Tapani mukaan menen kulttuuritilaisuuksiin ajoissa voidakseni "virittäytyä" tunnelmaan. Mielessäni oopperan nimi yhdistyi viime päivien tapahtumiin, johon ohjelma antoi lisäviitteitä. Luin, että "rationaalisen maailmankuvan perusteet ovat rapisseet länsimaailmassakin viime vuosikymmeninä sotienjälkeisen Järjen projektin jouduttua kriittisen katseen konteeksi, jatkuvan talouskasvun ideologian sekä 60-lukulaisen edistysuskon paljastuttua illuusioiksi, joten taikauskoisuudella on uudenlaista kasvupotentiaalia keskuudessamme". Teksti on Hemánuksen, joka on sijoittanut oopperan Holywoodiin, nimenomaan yhdellä ällällä. Lasse Lehtinen on Hemánuksen ohella uudistanut librettoa 2006 esitettyyn Nilsiän louhosoopperaan. Pääosia esittivät Kirsi Tiihonen päämetsänvartijan tyttärenä Agathena, Sirkka Lampimäki hänen sukulaistyttönään, Jorma Silvasti metsänvartijan tyttären kanssa häitä odottavana Maxina ja Jouni Kokora toisena metsästäjänä, Kasparina.

Oopperassa on tietysti kyse hyvän ja pahan taistelusta ja rakkaudesta. Sulhasen paikasta taistellaan ampumatarkkuudella ja taitoa haetaan Sudenrotkosta Perkeleen kanssa luoteja valamalla. Rakkaus voittaa. Tässä tapahtumat noin pikakelauksena. Tässä ohjauksessa ollaan kuitenkin samanaikaisesti tekemässä esitystä Hollywoodissa. Hemánuksen mukaan esitys ei yritä puhua pelkästään Hollywoodista, vaan viihde-, taidemaailman ja niiden välitysmekanismien, television, internetin eri ulottuvuuksien takana piilevistä vaaroista. Internetistä löytyy pomminvalmistusohjeita, joukkomurhaajat ottavat mallia edeltäjistään internetin avulla jatkuvasti läsnäolevassa ja reaaliaikaisessa maailmassa saattaa nousta hetkessä, hetkeksi ylikansallisiksi julkkiksiksi shokkitehoin verkossa. Sudenrotko on nykyään virtuaalinen paikka. Paholainen palkka-ampuja ei ole satua vaan tätä päivää." Todella kuin tästä päivästä! Mutta entä esitys sitten? Kun näyttämölle oli pistetty Martti Suosalo koikkelehtimaan studiojärjestäjänä ja paholaisena, koko ajankohtaisuusidea lässähtää pahan päiväisesti. En kyennyt keskittymään teemaan kokonaisuudessaan, vaan odottelin aina uutta Suosalon toikkarointia. Hyvinhän hän osansa näytteli, ei siinä mitään, mutta olen samaa mieltä Lampilan kanssa, että pahasti se pirstaloi esitystä.


1941334.jpg

Metsässä olemisestahan tässä taitaa olla kyse

Lavastus ei ollut kummoinen. Ilmeisesti näyttämöllä sahaava tv-monitori pirunkuvineen oli kuvaavinaan internetin kauheuksia, mene ja tiedä. Tulen kanssa taiteilu näytti suorastaan vaaralliselta. Sai siitä kyllä hyvän kuvan siitä, millaiseen tekniseen taituruuteen oopperamme yltää. Musiikki pitkien puheosuuksien vuoksi kärsi pahanpäiväisesti. Olihan siinä muutama todella kaunis Agathen aaria. Lampila piti Tiihosen laulua raskaana, minä pidin siitä. Erityisesti pidin Silvastin Maxista, mutta myös päämetsänvartija Nykäsen bassosta. Mielestäni myös Lampimäki eloisana Agathen sukulaistyttönä lauloi hyvin. Näytöksessä, jossa Max yrittää irrottautua morsiamestaan mennäkseen Sudenrotkoon, Tiihosen, Silvastin ja Lampimäen laulua oli nautinto kuunnella. Yllättäen heidän oli annettu esiintyä varsin pitkään ilman Suosalon keskeytyksiä. Myös kolmen morsiusneidon kaihoisa laulu oli korviahivelevän kaunista kuultavaa. Kuoro lauloi erinomaisesti.

 

Kuvien siirtäminen oopperan sivuilta ei oikein hyvin onnistu. Käväiskääpä käydä katsomassa vaihtuvia kuvia sivulla http://www.opera.fi/produktiot.asp?polku=18;547;;1&tyyppi=1

Jäin ihmettelemään, että pitääkö tätä kutsua oopperaksi, operetiksi vai laulunäytelmäksi. Onko Suosalon tehtävä vain hauskuttaa yleisöä ja vetää lisää katsojia. Tämähän on varsin tappava kritiikki, näin asiaa ymmärtämättömän kirjaamaksi. Löysin tuekseni Lampilan ohella parista muustakin arvostelusta kritiikkiä roolia kohtaan. Kokemukseni toisaalta osoittaa, että ei pitäisi luoda liian tiukkoja ennakkokuvia siitä, mitä kuvittelee näkevänsä ja kuulevansa. Jos esitys ei vastaa mielikuvaa, menee paljon hyvääkin kokemusta ohi. Aina pitäisi osata mennä kulttuuritapahtumiin vailla ennakkoasenteita. En paljasta "Jos metsään haluat ..." –taustoja, että mahdollisille katsojille jää edes jotain jännitettävää.

Lisäys Uutispäivän 29.9.2008  Matti Sauraman kritiikki kohdistuu niinikään ohjaukseen, vaikkakin hän arvelee sillä tavoitellun ajoittain pitkäveteisen ja naivin oopperan hyväätarkoittavaa elävöittämistä. Kokonaisratkaisu jää hänenkin mielestään repaleiseksi ja toteutus kompuroi. ooppera on täynnä halpaa, ei järin omaperäistä sketsiherkkua, huonolla maulla, kömpelösti ja aika lailla tyylittömästi toteutettua. Näin siis Saurama. On varmaan kurjaa olla artistina tällaisessa esistyksessä, vaikka hyvin laulaisikin. Saurama kiittelee hänkin esiintyjiä.

Hesarin 1.10.2008 mukaan Paholainen ei vedä yleisöä.  Kiintoista oli jutussa se, että Suosalo improvisoi omat repliikkinsä. Hänestä on mainiota, että esitys herättää erilaisia reaktioita. Ensi-iltayleisö oli jopa buuannut.

 

Lisäys Harri Kuussisaari otsikoi oopperan arvostelun Rondossa 11/2008 Korhosen kostoksi. Tämä nimen ooppera on saanut esittäjiensä taholta syystä, että johtaja Erkki Korhonen on aikoinaan sopinut Nilsiän Louhosareenalla toteutetun oopperan tuonnista Helsinkiin. Kuusisaari lyntää ylöspanon täydellisesti todeten, että "ehkä vain yritettiin viihdyttää, mutta ei onnistuttu". Kuusisaaren mukaan taiteellisella johtajalla Mikko Franckilla olisi kuitenkin ollut valta ottaa tai jättää. Erilaiset teatteria teatterissa -produktiot ovat tuttuja maailmalta, eikä Martti Suosalon tavallisen näyttämömiehen ja paholaisen roolien yhdistäminen ollut periaatteessa huono idea. Nyt kuitenkin roolit jäivät irrallisiksi, toteaa harri Kuusisaari. Hän antaa esiintyjielle armon kehuen lähes kaikkia.

 1941338.jpg

 

Tällaista jälkeä ei sentään saatu aikaan!