Nainenko häilyväinen? Otsikon lausahdus, jossa e:n päällä on vääränsuuntainen hiippa, on tunnetuin aaria oopperasta Rigoletto. Ainakin kahden äskettäin näkemäni (vai pitäisikö sanoa kuulemani) oopperan rakastuvat miehet ne häilyväisiä ovat! Naiset rakastuvat kertaheitolla niin syvästi ja pysyvästi, että sitä ei muuta edes miehen kylmä suhtautuminen. Jevgeni Oneginin Tatjana sulkee Oneginin rakkauden sieluunsa ja menee Oneginin lähdettyä naimisiin toisen kanssa. Mutta rakastaa silti! Ja Rigoletton Gilda ei tokene edes siitä, että näkee rakastamansa Mantovan herttuan hyväilevän jopa autoaan lempeämmin kuin häntä. Kuolemaanhan sitä pitää rakastetun vuoksi syöksyä. Siis oikeita oopperadraamoja kumpikin!

 

2134984.jpg

Jos meillä on mielessämme kuva "oikeasta" oopperasta, niin sellainen on Jevgeni Onegin. Kaunista Pjotr Tsaikovskin (milloinkahan löytäisin näppäimistöltäni oikean hatullisen ässän) musiikkia, tunteiden paloa, venäläistä melankoliaa, ihanaa kuorolaulua, tanssia  jne jne. Nautiskelin tämän vanhemman veljeni vanhimman tyttären Annen ja nuoremman veljeni nuorimman tyttären Piian seurassa. Viikko päästä sitten nautiskelin Piian kanssa Giuseppe Verdin Rigoletton, jonka perussanoma on isän rakkaus tyttäreensä ja halu suojella tätä turmelevilta miehiltä. Tässähän sitä tunteiden paloa, rakkautta ja kärsimystä, vasta olikin, mutta nyt modernilla pyörivällä näyttämöllä.

 

2134968.jpg


Riikka Rantanen ja Gabriel Suovanen

Jevgeni Oneginin Oneginina lauloi Gabriel Suovanen, Lenskinä Jyrki Anttila, Tatjanana Satu Vihavainen ja Olgana Riikka Rantanen. Muutama vuosi sitten näin Olgan roolissa loistavan Soile Isokosken. Ensimmäisen näytöksen aikana tuli nyt tunne, että tätä oopperaa on esitetty liian kauan, tasapaksuisuus ja huippukohtien puute vaivasi. Sekä Suovanen että Anttila joutuivat patsastelemaan pystyrintaisina maanomistajina ja Vihavaisenkin esiintyminen jäi jotenkin vaisuksi. Toisessa näytöksessä sitten Oneginin rooli sai traagisuutta ja elävyyttä, joten Suovanen pääsi näyttämään osaamistaan ja Anttilan Lenskin aaria soi upeana. Jaakko Ryhänen piipahti näyttämöllä Tatjanan miehenä ruhtinas Gremininä ja sai yleisö suorastaan villiintyi. Bassoja yleisö rakastaa, tenorejakin välillä mutta baritonit tuppaavat jäämään syrjään, vaikka miten hienosti laulaisivat. Niin kuin sitten tämä Rigoletto!

 

2134988.jpg

 

Paolo Gavanelli (kiihkeänä!!!)

Rigolettossa näkemässämme kokoonpanossa lauloi kaksi vierailevaa tähteä, erinomaisesti Rigolettoa esittänyt Paolo Gavanelli ja Matovan kreivinä tenori Charles Castronovo. Hannu-Ilari Lampilan arvion mukaan Gavanelli on maailman parhaimpia Rigolettoja. Castronovo lauloi aluksi hiljaisenpuoleisesti, mutta kahdessa jälkimmäisessä näytöksessä hän sai kauniiseen ääneensä lisää voimaa. Anna-Kristiina Kaappola oli aivan erinomainen Gilda ja hänen äänensä kaikui kauniina voimakkaastikin soitaneen Mikko Frankin johtaman orkesterin ylitse. Palkkamurhaajan roolin lauloi basso Jyrki Korhonen ja kohtalokkaasti lauloikin. Muista voisi mainita Monteronen kreivin Jouni Kokoran hyvän esityksen.

Oneginin tarinassahan ollaan kaukana maaseudulla, kahden tyttären maatilalla, jossa naapuritilalliset Onegin ja Lenski vierailevat. Onegin on hienosteleva, keikari suorastaan ja ikävystynyt perivenäläiseen tapaan. Tatjana rakastuu häneen pikapikaa, kirjoittaa hänelle kirjeen, mutta Ongenin tyrmää rakkauden ja suorastaan luennoi nuorelle naiselle tämän typeryydestä. Ikävystyneisyyttään karkottaakseen Onegin ryhtyy lirkuttelemaan Lenskin kihlatun, Olgan kanssa. Miesten välinen kukkotappeluhan siitä syntyy, eikä sitä voida ratkaista muutoin kuin kaksintaistelulla. Lenski kuolee ja Onegin lähtee Moskovaan. Siellä hän sitten vuosien jälkeen kohtaa naimisiin menneen Tatjanan ja huomaakin rakastavansa häntä tulisesti. Tatjanakin rakastaa, mutta pitää miehelleen antamansa lupauksen eikä antaudu Oneginin pauloihin, mikä on ihan oikein kopealle ystävänsä surmanneelle miehelle.

 

2134976.jpg

Jyrki Anttila

Myös Rigolettossa on itseään täynnä oleva ja naisia vikittelevä nuori mies. Rigoletto on tehty Victor Hugon näytelmän pohjalta ja se perustuu tositarinaan Ranskassa 1400-luvulla eläneestä kuninkaasta. Alussa hovinarri Rigoletto pilkkaa Monteronen kreiviä, jonka tytär on joutunut ilotytöksi. Kreivi langettaa hänelle tuomionsa. Rigolettolla on tytär Gilda, joka on kirkossa rakastunut Mantovan herttuaan, siis tähän kauniiseen nuoreen mieheen. Seuraa rakkauskohtaus. Myöhemmin hovimiehet ryöstävät Gildan ja hän kohtaa yöllisissä leikeissä saman herttuan. Herttua siis leikkii, mutta Gilda rakastaa. Isä Rigoletto haluaa kostaa ja hankkii palkkamurhaajan tarkoituksenaan surmata herttua. Modernissa autokohtauksessa Gildalle selviää, että herttua on vain leikkinyt hänen tunteillaan. Hän haluaa kuitenkin syöksyä kuolemaan herttuan asemesta ja niinhän siinä käy. Tyypillisenä oopperatapahtumana Gilda laulaa vielä ihanat aariat puolikuolleena. Rigoletto huomaa katkerana, että hänelle langetettu kirous toteutuu.

 

2134991.jpg

Anna-Kristiina Kaappola

Jevgeni Oneginin puvut ovat kauniita, ja niiden eteen on tehty kauheasti töitä. Lavastus on äiteline maisemineen kuin suoraan menneisyyden maalaisnäytelmistä. Tatjanan kirjoittaessa läpi yön rakkauskirjettä Oneginille taivaalle pyörähtää valtava täysikuu. Vesilammikkokin on näyttämölle tuotu, nuoret naiset käyvät siinä viehkeästi pirskottelemassa vettä päälleen. Toisessa näytöksessä se muuttuu Moskovan luistinradaksi, jolla tanssijajoukko tekee vaakojaan. Maalaiset tulevat työstä putipuhtoiset vaatteet päällään laulaen iloisesti emännälleen. Niin oopperaa, niin oopperaa. Mitä sitä turhaan problematisoimaan maanomistajien ja työläisten välisillä luokkaeroilla. Ja että eikö kunniallisuutta olisi edelleen, vaikkei sitä kaksintaisteluilla ratkotakaan. Tällaisessa oopperassa voi täydellisesti keskittyä musiikista nauttimiseen.

 

2134973.jpg

Gabriel Suovanen

Rigoletton lavastuksessa on oivallisesti käytetty hyväksi oopperan hienoa tekniikkaa pyörivine näyttämöineen ja aukeilevine ovineen. Linna vaihtuu helposti yökerhoksi ja herttuan ruokasaliksi. Tekniikalla saadaan tapahtumapaikat oivallisesti vaihtumaan. Pidin lavastuksesta. Ilotyttöjen elämää kuvaa oivallisesti näyttämölle laskeutuva lasikuutio, joka toisessa kohtauksessa muuttuu Gildan makuuhuoneeksi. Lehdistössä huomiota herättänyt punainen loistoauto sopii mainiosti teemaan, miehelle se merkitsee jotakuinkin samaa kuin kaunis nainen. Kuoro muodostuu pelkästään miehistä, mikä korostaa sekä oopperan nainen miehen halun kohteena –teemaa että isän halua suojella tytärtään saalistavilta miehiltä. Tässäkin on kyse kunniasta, nyt kuitenkin isän kunniasta, jonka tytär rakastumalla on pilaamassa.

Tsaikovskilla Oneginin säveltäminen ja oma elämä ovat sekoittuneet keskenään. Säveltämisen aikoihin hän suunnitteli avioitumista peittääkseen homoseksuaalisuuttaan. Hän sai kirjeen nuorelta naiselta tietämättä tämän mielenterveydellisistä ongelmista. Nainen väitti rakastavansa säveltäjää. Avioliittoon mennään, vaikka Tsaikovski sanoo naiselle suoraan, ettei rakasta tätä. Ongelmien jälkeen hän muuttaa Pietariin, aviovaimo viettää suurimman osan elämästään mielisairaalassa. Jevgeni Onegin kuuluu Suomen suosituimpiin venäläisiin oopperoihin.

 

2134992.jpg

Charles Castronovo

Rigoletton kohokohtia on herttuan, palkkamurhaajan sisaren, Gildan ja Rigoletton kvartetto, joka soi korviahuumaavan ihanasti. Verdi oli tästä arvellut, ettei hän koskaan kykene parempaan. Rigolettossa Verdi käytti paljon duettoja aarioiden asemesta, niitä kuullaankin useita ja aivan ihania. Giuseppe Verdi muuten tiesi jo sävellettyään "da donnan", että siitä tulisi hyvin tarttuva melodia, mistä syystä hän antoi nuotit tenorille vasta viime tipassa. Muutenhan sitä olisi laulettu ja vihelletty pitkin katuja jo ennen oopperan ensi-iltaa. Sen piti olla niin hyvä, että se jäisi ensi kuulemalta kuulijan päähän. Kun Rigoletto sitten kuulee laulun uudelleen, hän heti tietää, että herttua elää. Rigoletton musiikki on tavattoman kaunista ja tällä laulajakokoonpanolla se oli harvinaisen nautittavaa, erityismaininta Gavanellille ja Kaappolalle.