2034559.jpg

On tässä jo jonkin aikaa ollut mielessä kirjoittaa pläjäys Helsingin symbolista, Havis Amandasta, joka patsaan paljastuksesta tuli syyskuussa kuluneeksi 100 vuotta. Olisi kiintoisaa hankkia Harri Kalhan patsasta koskeva kirja. Pelkään kuitenkin, että saan taas tuskitella vaikeaa tekstiä niin kuin hänen kirjassaan Magnus Enkellistä. Ja kun Hesarissa (26.10) vielä todettiin hänen käyttävän "diskurssianalyysiä tulkiten ajan taide- ja sivistyspuheita nykynäkökulmasta", taidan jättää suosiolla lukematta. Manta on yhden pläjäyksen arvoinen ilman Kalhaakin.

Mantahan ei mukaillut aikansa sovinnaista, klassista siveän alastonhahmon kaanonia, vaan veistoksen kierteinen asento, harallaan olevat jalat ja niiden välissä kasvavat ruo'ot herättivät kiivaan keskustelun, totesi Marja-Terttu Kiviranta Hesarin artikkelissa. Vastakkain olivat modernin taiteen aatoksille vihkiytyneet miehet ja naisen asemasta kiihkeästi taistelleet suomalaiskansalliset suffragetit. Kansanedustaja Lucina Hagmankin intoili veistosta vastaan ja piti asiasta oikein poliittisia palopuheita.

2034535.jpg

Eräässä radio-ohjelmassa todettiin äskettäin, että alastomuus ei sinänsä ollut pahennusta aiheuttava, vaan patsaan keskeinen paikka. Sitä paitsi hahmo vaikutti kevytmieliseltä. Hahmo on ujostelematon, hyvin muodostunut, ei klassinen. Ehkä hivenen parodinen tapa ja humoristinen vire aiheuttivat myös närää. Radiossa todettiin, että julkinen keskustelu oli aikoinaan verrattavissa äskettäin esillä olleeseen Ulla Karttusen tapaukseen. Puhuttiin törkytaiteesta ja haureellisuudesta, josta asento nimenomaan puhuu. "Moni mies ja nainen, joka panee siivoudelle painoa, tuomitsee patsaan."  Kyse oli pitkälti asetelmasta miehet vastaan naiset, ja Mantaan suhtautumisesta voidaan kirjoittaa feminismin historiaa, todettiin radio-ohjelmassa. Taideväki puolusti patsasta, mm. Albert Edelfelt. Havis Amandaan suhtautumista voidaan radio-ohjelman mukaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, että se osui aikaan, jolloin naiset olivat juuri päässeet eduskuntaan. Keskustelu oli aikansa pornokeskustelua. Myös Vallgrenin persoona oli huomiota herättävä ja sekin herätti keskustelua. Siveellisyyskeskustelua käytiin läpi Euroopan, silloin siveellisyys oli yksi tapa olla moderni.

2034546.jpg

Oletteko havainneet, että mantan jalkojen juuressa on kaloja?

Anne Lampinen on kirjoittanut Mantan tekijän Ville Vallgrenin elämästä. Taiteilija oli epäsovinnainen, iloluonteinen, perso ruualle ja eritoten juomalle. Hänellä oli muitakin vastaavia veistoksia, mutta pienikokoisia, elämäniloisia ja seksuaalisesti virittyneitä. Havis Amanda oli kesyimmästä päästä. Pronssisen Manta-patsaan kivinen reunus on punertavasta graniitista ja Eliel Saarisen suunnittelema.
Kesämökin vanhoista Kotiliesistä löytyi 20.4.1990 artikkeli Iloinen vappulounas Ville Vallgrenin seurassa. Hänen isänsä oli lääketieteen tohtori ja isoisä Porvoon piispa. Isä hyväksyi pojan ammatin vasta, kun J.L. Runeberg oli vakuuttanut, että pojasta tulee vielä hyvä kuvanveistäjä. Vallgren sanotaan suhtautuneen omiin vaimoihinsa tasa-arvoisesti mutta olleen muutoin sovinisti. Lehden mukaan Vallgrenin pienoisveistoksia tilattiin jopa hopeisina ja niitä myytiin Yhdysvaltoihin ja Ranskaan. Hänen aiheensa eivät kuitenkaan olleet suomalais-kansallisen ja kalevalaisen hengen mukaisia, joten niitä ei Suomessa arvostettu. Taiteilija asui Ranskassa 36 vuotta ja hänestä tuli Ranskan kansalainen. Vallgren on kirjoittanut mm. Mat och dryck med roliga gubbar. Vanhassa Kotiliedessä esitelläänkin Porvoon museoon ja Haikon kartanoon katettuja ruokapöytiä Vallgrenin tapaan ja siteerataan taiteilijan muistoja hänen elämänsä eri vaiheiden ruokapöydistä. Ensimmäinen avioliitto päättyi vaimon kuolemaan, toinen eroon ja kolmatta Vallgren pakeni Suomeen, Espoon Leppävaaraan. Kyllästyneenä huonoon suomalaiseen ruokaan hän julkaisi ruokakatekismuksen.

Mantahan lakitetaan vappuna. Tapaa ovat muiden yliopistopaikkakuntien opiskelijat matkineet. Vaasassa lakitetaan Topeliuksen patsas, joka jossain mielessä sopii kyllä hyvin tarkoitukseen. En tiedä, kenen suunnittelema on Vaasan Topelius, Helsingin satusetä Topelius on Vallgrenin käsialaa. 

2034552.jpg

Anteeksi. Olen anteeksipyynnön velkaa lukijoilleni vanhojen pläjäysten runsaista kirjoitusvirheistä. Päätin tehdä vuoden 2007 pläjäyksistä paperiversion ja sitä työstäessäni koko karmeus paljastui. Niinikään ja muutama muu sana on kirjoitettu toistamiseen yhteen vaikka uuden koneeni korjausohjelma ehdottaa sen kirjoittamista erikseen. Pitäisi todella ottaa käyttöön vuosi sitten kirjamessuilta ostamani Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Edelfeldtkin on kirjoitettu usein eri tavoin väärin. Vanhassa koneessani ei ollut suomenkielistä tarkistusohjelmaa. Nyt minulla sen sijaan (kirjoitetaan erikseen!) on uusi kone, jonka toimii paljolti suomen kielellä ja se ilmoittelee virheistä hetimiten. Puhekielisiä termejä tulen kyllä viljelemään jatkossakin ja verbittömiä virkkeitä. Kirjoitan niin kuin elän, nopeatempoisesti alinomaa virheitä tehden. Itse olen siihen tottunut, arvaan että läheisilläni voi olla vaikeuksia.

2034554.jpg