Kävin Vaasassa tiedekirjasto Tritonian 10-vuotisjuhlaseminaarissa, olin kirjoittanut juhlakirjaan tekstin Pakkoavioliitosta syntyi kaunis ja hyvinvoiva lapsi. Anja oli hankkinut samalle illalle lipun Vaasan kaupunginorkesterin konserttiin. Loppuunmyyty konserttisali toivotti tervetulleeksi uuden kapellimestari Jin Wangin. Oli hän tosin johtanut vaasalaista orkesteria kerran aiemminkin ja toiminut Jorma Panulan kapellimestarikisassa tuomarina. Orkesteri oli ihastunut mieheen ja esittänyt valitsemista. Konserttimestari virolainen Maano Männi oli tutustunut häneen jo seitsemän vuotta sitten Tallinnassa. Wang on opiskellut Pekingissä ja jatkanut opintojaan Wienin musiikkiakatemiassa. Kansallisoopperassakin on mies toiminut vierailevana kapellimestarina, professorina muutamassa pohjoismaisessa musiikkikorkeakoulussa ja useiden kansainvälistenkapellimestarikilpailujen tuomarina. On siinä miehellä ihan oiva meriittilista pikkukaupungin orkesterin johtoon.

Pohjalaisessa hän kehui kovasti soittajia ja kertoi yrittävänsä saada orkesterille oman tunnistettavan soinnin. Mieshän on varsinainen ilopilleri ja konsertista muodostui hykerryttävä kokemus. Yleensä johtajat astelevat orkesterin eteen, kumartavat yleisölle, kääntyvät ja ryhtyvät johtamaan. Wang kertoili pitkään ja iloisesti suunnitelmistaan orkesterin kehittämiseksi ja siitä, miten orkesterista pitää tulla Vaasan käyntikortti maailmalle. Vilkasliikkeinen mies puhui englantiakin niin nopeasti, että toiseksi viimeisellä penkkirivillä osa meni ohi korvien. Levykin oli hänen suunnitelmissaan, jotta vaasalaiset ja me kaikki voitaisiin lahjoittaa sellaisia vieraillemme. Hän myös kertoi tulevien konserttien sisällöstä. Nyt aloitettiin barokilla, Bachilla, Vivaldilla ja Händelillä, ja seuraavissa edetään kohti tuoreempia aikoja. Orkesterilaisista tuntui varmaan hyvältä, että hän kehui soittajia ja osoitti uskovansa heidän kehitykseensä. Salaisuudenkin hän paljasti, vain meille neljällesadalle kuulijalle, että aikoo viedä orkesterin vierailulle Aasiaan. Wangin kausi on kaksivuotinen ja optio on kahdelle seuraavalle vuodelle, kyllä siinä varmaan matkoille ehtii valmistautua. Vaasan kaupungintalon salia hän kehui Suomen kauneimmaksi ja parhaiten soivaksi. Lienee hieman ylisanoja, joskin myös Korsholman musiikkijuhlien aikaan arvioijat ovat kehuneet salin akustiikkaa.

Ensimmäisenä kuulimme Bachin Brandenburgilaisen konserton 3 G-duurin, jonka poljento on helppo palauttaa mieliin. Se esitettiin jousisoittimilla ja cembalolla ja erittäin täsmällisesti. Mielestäni orkesterin sointi oli täyteläisempi kuin olin muistanut, ikään kuin porukkaa lavalla olisi ollut enemmänkin. Kaunis ja mukaansa tempaava kappale, mielenkiintoista lukea, mitä arvostelija sanoo. Toisena tuli sitten Vivaldin Neljästä vuodenajasta Syksy, mikäs se paremmin olisi sopinut salin ulkopuolella vallitsevaan sateiseen säähän. Kapellimestari oli häipynyt takahuoneeseen ja lavalle astui mies ruskeassa metsästysasussa baskeri kallellaan ja viulu kainalossa. Hän hypähteli pitkin lavaa, luki kaksikielisesti runoa Syksy kuvittaen samalla esitystään viululla. Hän väitti, että teksti on itsensä Vivaldin kirjoittama. Jo Wang esittelyssään oli kertonut, että joissakin musiikkikappaleissa pyritään kertomaan kokonainen tarina. Mies oli konserttimestari Maano Mängi, iloinen veikko luonnostaan. Sitten orkesteri soitti tutun Vivaldin yhdessä ja me taputimme kovasti.

Tauon jälkeen seurasi Händelin Vesimusiikkia, jota Wang esitteli askeltamalla rauhallisesti lavalla kuin barokkiaikaiset hovimiehet konsanaan. Minusta musiikki oli hivenen tasapaksua, mutta saattoihan sitä kuunnellessa kuvitella veneen lipuvan pitkin järveä, kuten Wang oli opastanut. Oboe-soolo oli kaunis, mutta käyrätorvet ja trumpetit meluisia. Yleisö taputti tietysti villinä, kuten saattoi odottaa ja tavoitti rytmikkään taputusvaiheen hyvin nopeasti. Ylimääräisenä kuulimme sitten Bachin Airin. Yleisö ei hellittänyt ihan helpolla ja niinpä Wang pisti meidät hyräilemään Jyrki Paalasen sellon tukemana kuutta säveltä. Itse hän taituroi viululla kuvioita hyrinän ylle ja kutsui vähitellen muita soittimia mukaan. Pakko sen jälkeen oli kuitenkin lähteä liikkeelle, koska soittajatkin ryhtyivät keräämään kamppeitaan.

Konsertin jälkeen satakunta ihmistä siirtyi käytävän toiselle puolelle Jälkikaikuihin. Saimme siemailtavaksemme orkesteriyhdistys Bravon tarjoaman kuohun odotellessamme esiintyjiä. Wang kertoili nyt, miten tärkeitä me kaikki olemme orkesterille, he tarvitsevat meitä. Ihan tuli tunne kuin pitäisi liittyä uudelleen Bravon jäseneksi. Monisanaisesti hän jälleen kehui Vaasaa, orkesteria ja esiintymistilaa ja vastaili kysymyksiin, valitettavasti minuun nähden osittain yleisön selkien takana. Me taputimme. Maano Mängi kävi kertomassa vaasalaiseen tapaan kaksikielisesti, että orkesteri oli todella halunnut tämän miehen. Tulipa siinä mieleen, että olin juuri aamulla lukenut Pohjalaisesta, että Vaasassa on heti pääkaupunkiseudun jälkeen seuraavaksi eniten vierasta syntyperää olevia ihmisiä ja puhuttujen kielten määrä on 141. Sopiihan siihen kuvaan kiinalainen orkesterinjohtaja ja virolainen konserttimestari. Mängi huusi paikalle torvet ja käyrätorvensoittaja Vesa Ania kajautti komealla tenorillaan tervehdyslaulun johtajalleen. Tämä ilmoitti hetimiten, että seuraavassa konsertissa Ania saa luvan laulaa. Ja me taputimme. Konsertista jäi kokonaisuudessa hyvä mieli.

Vaasan ja Seinäjoen kaupunginorkesterit konsertoivat yhdessä joka talvi kummallakin paikkakunnalla. Näin ääntä lähtee jo ihan kiitettävästi. Syksyn konsertissa esitetään Sibeliuksen Kullervo ja Satu, solisteina Pia Freund ja Jorma Hynninen. Yksi konsertti vuodessa on ns. Wuorion säätiön konsertti, säätiö tukee vaasalaista kulttuuria, myös yliopistoja. Konsertin solistina on Juha Uusitalo. Joulukonsertissa kauniissa Mustasaaren kirkossa laulaa kamarikuoro Psallite. Kirjoitettuani edellisen selailin Vaasan nettisivuja ja löysin kiinnostavan kulttuurilehden Kult Tour. Kunnianhimoinen yritys sanoisin. Pistän tähän linkin, vaikka se avautuu harmittavan hitaasti.  Havaitsin mm., että Jorma Ojaharjun Valkoinen Vaasa on tulossa näyttämölle, että marraskuun toisena viikonloppuna järjestetään Monica Fagerholmin johtama LittFest, että oopperaan on tulossa Jevgeni Onegin, että kirjailija Sofi Oksasen ja säveltäjä Maija Kaunismaan Liian lyhyt hame vierailee Vaasassa, että Jarl Sundin Tillbaka till Siklaxin viimeinen osa dramatisoidaan Wasa Teaterissa, että kuorofestari järjestetään jälleen ensi keväänä, että kasarmilla kipinöi tanssin riemu ja paljon, paljon muuta.