1396161.jpg

Käännetyn romaanikirjallisuuden Suomen listan ykkösenä on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka kertoo ankarista ihmiskohtaloista ja ystävyydestä Afganistanissa. Samaan aihepiiriin kuuluu Hosseinin edellinenkin romaani Leijapoika. Leijapoika on kirjoitettu 2003 ja Tuhat loistavaa aurinkoa 2007. Siis uusia kirjoja. Onkin kiintoisaa lukea ja kuunnella samanaikaisesti uutisia Afganistanista ja lukea kirjoja, jotka ovat kiinteästi aikaan ja tapahtumiin sidottuja. Leijapoika on sovitettu myös elokuvaksi, käyn katsomassa sen ja täydennän pläjäystäni myöhemmin. Tätyy varautua nenäliinoilla, arvelen tarvitsevani niitä.

 

Otsikon toteamus nousee Leijapojasta ja kuvastaa ystävyyden syvyyttä, se sopisi erinomaisen hyvin kuvaamaan myös Tuhannnen loistavan auringon ystävyyssuhteita. Mikäli yrittää hakea kirjojen yhteistä sanomaa, se lienee selvimmin kuvaus mahdottoman kiintymyksen mahdollisuudesta.

 1396171.jpg

Kevättä ilmassa!

Kummassakin romaanissa kulkee taustalla vuosilukuihin kiinnitetty Afganistanin poliittisen tilanteen kuvaus, johon romaanien tapahtumat on limitetty. "... on maamme tarina: valloittajia toinen toisensa perään. Makedonialaset. Sassanidit. Arabit. Mongolit. Ja nyt neuvostoliittolaiset." Tulee tuntu kuin tapahtumilla ja henkilöillä  olisi voimakas todellisuuspohja. On parasta, että en kertaa kirjojen tapahtumia, lukijan täytyy voida yllättyä ja saada elää mukana tietämättä etukäteen, mistä on kyse. Kumpaakin kirjaa lukee kuin jännityskertomusta, lukemista on vaikea keskeyttää. Tapahtumien kulku kietoo mieltä samalla, kun pelottaa mennä eteenpäin. Kirjat ovat samalla kertaa  ihmismielen kahden vastapuolen kuvausta, syvän inhimillisyyden ja ystävyyteen kykenevän ihmisen ja raadollisuuden, mitä kauheimpiin tekoihin kykenevän ihmisen kuvausta. Sen verran voi paljastaa, että kirjojen loput ovat samalla sekä onnettomia että onnellisia.

 



Afganistanin poliittisen tilanteen muuttumisesta kirjat antavat erinomaisen kuvauksen, milloin vallassa ovat kommunistit, milloin ääriuskonnolliset talibanit. Kummatkin kykenevät hirmutekoihin, joiden pyörteissä ihmiset elävät ja kärsivät, selviävät tai luhistuvat. Monarkia kaatui 1973, jolloin ei ollut ammuttu paljon mitään, mutta ei sorsiakaan, kuten vanhemmat lohduttivat pauketta pelkääviä lapsiaan. Kommunistit tekivät vallankaappauksen 1978, johon yksi elämäntapa päättyi. Tankit jyristelivät kaduille seuraavana vuonna, jolloin käynnistyi todellinen sota ja jatkuva verenvuodatus. Maamiinat tekevät tuhojaan. Buddhaien patsaat ja niiden hävittäminenkin muistetaan. Kirjat käsittelevät siten myös pelkoa, poliittisten ja uskonnollisten ryhmien aiheuttamaa, mutta myös perheessä syntyvää pelkoa, pelon voittamista ja pelkoon alistumisen häpeää. Shoravi eli venäläiset vetäytyivät 1989, mutta se ei merkinnyt afgaaneille palautettua kunnian ja ylpeyden aikaa. Syntyi Afganistanin Islamilainen Tasavalta. Sota riehui edelleen, tällä kertaa afgaanien kesken, toinen puoli Neuvostoliiton tukemana. Taas kerran lähdetään pakolaisiksi. Sitten Berliinin muuri kaatui ja siinä riemussa Afganistan unohtui. Talibanien terrori alkaa, "he eivät salli toisten olla ihmisiä". Sitten vuonna 2001 kaksostornit kaatuvat ja pian sen jälkeen Amerikka pommittaa Afganistania, Pohjoisen liitto valloittaa Kabulin ja "talibanit vilistivät luoliin kuin rotat".

 

Kirjoista käy ilmi, miten olennainen Afganistanissa on heimojen ja uskontojen välinen ero, olipa vallassa mitä taho tahansa. Toiset ovat kuin rikkaruohoja, pujoja, jotka häiritsevät, mutta leviävät sitkeästi. Toiset ovat pataaneja, toiset hazaroita, toiset sunneja, toiset shiioja, "eikä mikään pystyisi muuttamaan noita seikkoja. Koskaan". Hazaraa ei nosta pataanien joukkoon mikään.

1396177.jpg

Vierivä kivi ei sammaloidu. Tämä onkin kalliota!

Kirjat antavat myös oivallisen kuvan naisen asemasta eri valtakausina. Miesten on maailma, lapsia tehdään niin oman tai omien vaimojen kuin palvelijoidenkin kanssa. "Paina tämä mieleesi, tyttäreni, ja painakin kunnolla: niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen. Aina. Muista se, Mariam." Moniavioisuudesta kirjat antavat valaisevan kuvan. "Ainakin Marian on sitkasta tekoa, hyvä työntekijä, ei kuvittele itsestään liikoja. Sanotaan vaikka näin: jos hän olisi auto, hän olisi Volga." Sanoo mies ja hankkii toisen vaimon. "... sinä sensijaan olisit Mersu. Upouusi, uutuuttaan kiiltävä Mersu."

 



Kirjoissa kuvataan inhimillisen tuskan koko kirjo, fyysisen tuskan, raiskaamisen, hakkaamisen ja kiduttamisen aikaansaama tuska ja psyykkinen, kaksinaismoraalin, alistamisen, kunnian menettämisen ja valheen aiheuttama tuska. Kirjoja on välillä vaikea lukea, tuntuu että kaikki kauheus on jo kuvattu, mutta yhä tuskaisempaa on edessä. Toisaalta kaiken tuskan ylle helpostusta tuo rakkauden ja ystävyyden kuvaaminen. "Mies vailla omaatuntoa on vailla hyvyttä eikä hän kärsi", siitä kai monet kauheudet johtuvat.

 



Myös pakolaisten asemaa kuvataan ja jännittäviä pakolaisten kuljetuksia. Siis laajasti ottaen yksilöiden elämäntarinoiden kautta kurkistetaan niin poliittiseen kuin yhteiskunnalliseenkin Afganistaniin viimeisinä vuosikymmeninä ja tänä päivänä. Näitä tarinoita olemme saaneet lukea sanomalehdistä ja seurata televisiosta. Suomalaiset maahanmuuttajat tulevat mieleen Amerikan afganilaisyhteisön elämän kuvauksissa. Kotimaan tavat, kotimaan ääneen lausumattomat käyttäytymissäännöt pätevät. Samat miesten ja naisten väliset erot vallitsevat, vaikka naiset eivät välttämättä peitä kasvojaan eikä avioliittoon pakoteta. Siinä missä isät ja pojat voivat puhua vapaasti naisista ei yksikään kunnollinen afgaanityttö kysele isältään miehistä. Amerikassakin afgaaniäidit pelkäävät pahinta, "ettei yksikään kunniallinen khastegar pyytäisi hänen tyttärensä kättä. Että tytär ikääntyisi yksin, miehettömänä ja lapsettomana. Jokainen nainen tarvitsi aviomiehen. Vaikka mies hiljentäisi hänestä laulun."

 



Kummassakin kirjassa kuvataan Afganistania ja afganistanilaisia lapsen, toisessa kahden pojan ja toisessa tytön näkökulmasta. Jo lapsille käy selväksi, mitä on olla pataani ja mitä hazara. Kuvataan avioitumista, vapaata puolison valintaa afganilaisissa rajoissa ja pakkoavioliittoa sekä kahden vaimon perhettä.  Kuvataan perheiden sisäisiä ongelmia ja perheiden kohtaloita Afganistanin kohtalon myrskyissä. On kauheita kuvauksia väkivallasta ja kauniita kuvauksia ystävyydestä. Kuvataan Afganistanin erilaisia naisia eri vallanpitäjien aikoina, myös burqan merkitystä. "Se toimi kuin yksisuuntainen ikkuna. Sen sisällä hänestä tuli tarkkailija, jota vaate suojasi muiden arvioivilta katseilta." Välillä oli kausi, jolloin "naiset viillettivät estottomina pitkin katua" Yksi on kuitenkin tärkeä, naisen siveys, jota miehet kiihkeinä "vaalivat". Kaksinaismoraalista kirjoissa on herkullisia kuvauksia.

 

Lämpimästi suosittelen kirjojen lukemista. Kehotan varautumaan kauheuksiin, mutta lohdutan etukäteen, että toivo paremmasta usein voittaa. Minulla kirjojen tapahtumat kietoutuvat toisiinsa, enkä aina heti muista, kumpaan kirjaan jokin tapahtuma sisältyi. Ei haittaa, ne pyörivät mielessä edelleen. "Hän muisti äitinsä sanoneen, että jokainen lumihiutale on oli huokaus, jonka ahdistunut nainen oli jossain päin maailmaa päästänyt. Että nuo huokaukset kohosivat ylös taivaalle, kerääntyivät siellä pilviksi ja hajosivat sitten hiutaleiksi, jotka äänettömästi leijailivat alas kulkijoiden päälle."

1396158.jpg

Pääsiäisen odotusta Takalon niityillä: savun hajua ilmassa, saunoja lämmitetään, talitintti laulaa
perinteisesti, pajunkissat hohtavat ojanpenkassa.

Vinkki: pääsiäisen sanastoa http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/paasiainen/



 %-\  = hungover