Painajaismaista ja ahdistavaa soittoa. Viulujen aavemaista valitusta. Suuria volyymeja ja hienon hienoja sävelkuvioita. Lopussa seestyvää, harmonista. Ihmeellisiä viululla aikaansaatuja kellosointuja. Lopulta pisin kokemani tauko ennen aplodeja.

 

Tämä kokemus oli eilisestä Per Henrik Nordgren (1944-2008) muistokonsertista Ritarihuoneella. Musisoimassa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri johtajanaan Juha Kangas, vuosikymmenten aikainen säveltäjän yhteistyökumppani. Viimeisenä kuultu sävellys oli Trance-choral. Esittelylehtisessä säveltäjä Kalevi Aho kirjoittaa sävellyksen olevan Nordgrenin omintakeisin ja ”äärimmäisin” jousisävellys, yksi koko hänen tuotantonsa huippuja. Muina esityksinä kuultiin sinfonia op. 43 ja oboekonsertto. Kumpikin oli kaunista, alakuloisenoloista ja taiturillisesti esitettyä.

Nordgren on Ahvenanmaalla syntynyt, mutta jo 70-luvulta asti Kaustisilla asunut ja vaikuttanut säveltäjä. Hän on Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin nimikkosäveltäjä. Nordgren osallistui vielä viime kesänä Kuhmon musiikkijuhlille ja oli kuuntelemassa Tempera-kvartetille säveltämänsä jousikvarteton kantaesitystä. Innoissaan hän riensi lavalle ja kaatui pahannäköisesti. Nordgren oli jo tuolloin eteeriseltä vaikuttava, hauras ihminen. Musiikki oli hyvin meditatiivista, todettiin käytävillä yleisesti. Usein Nordgrenin teoksissa on kuultavissa tuskaisia, valittavia sävyjä. "Surumielestä huolimatta teokseni päättyvät yleensä jonkinlaiseen balanssiin, ei resignoituneesti vaan siten, että jostakin häämöttää valoa", on Nordgren kuitenkin todennut.

 Tässä tarkastellaan tauolla oboekonserton partituuria

YLEn sivuilta löysin seuraavan kuvailun: ”Nordgren on voimakkaiden tarinoiden kertoja. Musiikkia ei voi lokeroida helposti. Usein se kuitenkin on tummasävyistä ja mietiskelevää. Hän sai sävellystyöhönsä vaikutteita muun muassa suomalaisesta ja japanilaisesta kansanmusiikista. Säveltäjän orkesteriteokset oli usein laadittu soitettaviksi epätavallisilla soittimilla. Hänen teoksiinsa sopivat niin saksofonit ja kanteleet kuin japanilaiset perinnesoittimetkin.”

Mielessäni Nordgren on keskipohjalainen, riippumatta syntymäpaikastaan ja siitä, että hänen vaimonsa on japanilainen. Jos hoitaa usean vuosikymmen ajan kasvimaata Kaustisilla ja tapailee kylänmiehiä läheisen huoltoaseman baarissa, leimautuu kyllä ”naapurin mieheksi”. Nordgren perusti ja johti pitkään Kaustisen kamarimusiikkiviikkoa. Olen viime vuosina katsonut sen ohjelmaa, mutta paikkakunta tuntuu olevan kovin kaukana, jopa mökiltä talvipimeillä ajeltavaksi. Vaasassa olen nähnyt hänen säveltämänsä oopperan Den svarta munken, jonka pääosaa esitti Gabriel Suovanen. Poikkeuksellisesti valmistauduin eiliseen konserttiin kuuntelemalla omasta hyllystäni löytyviä nordgreneja, erityisesti viulukonsertto Cronacaa. Musiikki on aavistelevaa, pakahtuneen pidättyväistä, kuulija odottaa räjähdystä, jota ei kuitenkaan tule, sävelkulku jatkuu yhtä pakahtuneena. Lopussa ja paikoin välilläkin sävelet tuntuvat rennoilta ja rauhoittavilta. Musiikki jotenkin lohduttaa, vaikka kuunnellessa ei juuri lohtua kaipaisi.

 Ritarihuoneen puisto tälle talvelle poikkeuksellisessa asussa

Vaihdoin ennen konserttia ja tauolla muutaman ajatuksen vieressäni istuneen miehen kanssa. Hän osoittautui edustavan tamperelaista levytuottaja Albaa. Hän sanoi keskustelleensa Juha Kankaan kanssa koko Nordgrenin tuotannon levyttämisestä. Valtava työ, 31 konserttoa, 8 sinfoniaa ja runsaasti erimuotoista kamarimusiikkia. Käväisin Alban verkkosivuilla ja siellä osoittautui olevan kiintoisia levytyksiä. Vilkaiskaapa. Kun kanssakuulijani keskusteli parin nuottituottajan kanssa, tuli mieleeni, että kyllä musiikkiinkin liittyy lukuisia eri ammatinharjoittajia konserteissa kohtaamiemme ohella.