appelsiinejä, tomaatteja ja pullon 3-4 euron hintaista viiniä. Käväisimme Anjan kanssa Portugalin huhtikuussa, tarkemmin sanoen Albufeirassa. Appelsiinit olivat mehukkaita, samoin tomaatit, myös hirmusuuria olivat. Ruokakaupasta ostettava viini oli ihan juomakelpoista. Varsinaiseksi kulttuurimatkailuksi viikkomme ei muodostunut, lämpöä menimme hakemaan ja mahdollisuutta uida meressä. Kumpikin toiveemme täyttyi runsain mitoin. Uiminen Atlantissa vaati aluksi näkinkengissä rikkoutuneet polvet, mutta aallokossa keinumiseen tottui pian. Nyt kuvakansiota tehdessäni päätin näyttää muutaman kirkon kuvan, ansaitsevat mielestäni sen. Hotellimme oli vanhan kaupungin kupeessa ja kirkkoja löytyi joka puolelta.

On aina opettavaista herätä huomaamaan, että elämämme pituus on vain hitusen pieni osa ihmiskunnan tuhansien vuosien elämänjanasta. Olisi hyvä osata olla kuvittelematta, että tämä on juuri se paras jakso, ehdottomasti parhaan kansan keskuudessa, oikeiden ja ikuisesti pysyvien rajojen sisällä ja oikeita jumalia kumartaen. Olihan se Portugalikin aikoinaan maailmojen valtias, maita ja kansoja valloittanut ja orjia laivoilla Eurooppaan rahdannut. Yhdellä muinaisella orjatorilla Lagos-nimisessä pikkukaupungissa poikkesimmekin. Kokonainen kansa, maurit, elää tänään Etelä-Portugalin ihmisen muita tummempana ihonvärinä ja näkyy linnoitusten raunioina ja saneerattuina kirkkoina. Silvesissä tutustuimme maurien linnoitusalueeseen ja kurkistimme kirkkoon, joka on aikoinaan toiminut islamilaisena moskeijana. Alla oleva kuva on Lagosin kirkkorakennuksesta, jonka yhteydessä oli arkeologinen museo. Ylimalkaiseksi katseluksi meni, olihan niin kuumakin! Katsoimme alttarikuvaa, mikä kullan määrä ja yksityiskohtien paljous. Aivan siinä haukkoi henkeään.

Käväisimme Sevillassa, maiden rajaa emme tosin olisi havainneet ilman oppaan huomautusta. Ensin bussikierros ja tutustuminen Plaza de Espanaan, vuoden 1929 maailmannäyttelyn monumentaalisiin rakennelmiin. Oman aikamme käytimme tutustumalla valtaisaan katedraaliin ja hortoilemalla juutalaiskaupunginosassa. Alla kuva yhdestä kirkon viidestä laivasta. Näissä maailman katedraaleissa on kerta toisensa jälkeen ihmeteltävä muinaisen osaamisen tasoa, arkkitehtuurin, kuvan- ja maalaustaiteen. Rakennusten aikaansaamiseksi tarvittavan orjatyövoiman määrää ei kykene edes kuvittelemaan. Jumalaako siinä on palveltu vai hallitsijan vallantäyteyttä osoitettu, turha kaiketi kysellä. Ihaillaan vain!

Sunnuntaina, vai oliko se lauantaina, kuulimme ihanan monella kellolla soitetun melodian ja vielä moneen kertaan. Kuvassa näkyy talojen savupiippuja. Islamilaiset miehethän kiiruhtavat usean kertaan päivässä moskeijaan rukoilemaan naisten jäädessä kotiaskareisiin. Koska naiset eivät pääse (!!!) moskeijaan, rakennetaan taloihin moskeijan torneja muistuttavia savupiippuja. Onpa huomaavaista! Näin on tehty iät ja ajat ja tehdään edelleen, tapa on kaiketi muuttunut kulttuurihistoriaksi.

Matkalukemisena minulle oli Ian McEwanin Sementtipuutarha, jossa lapset pelätessään joutuvansa äitinsä kuoleman jälkeen lastenkotiin, hautaavat tämän sementtiin talon kellariin. Onneksi olimme Anjan kanssa katsoneet Vaasassa lähtöä edeltäneenä iltana tanskalaisen Line Knutzonin Remonttijengin. Siinä kelvoton remonttiporukka otetaan hengiltä ja ruumiit piilotetaan milloin mihinkin. Ihan hyvin näytelty komedia, pitkästä aikaa, täytyy sanoa. Se vähän pehmitti McEwanin lukukokemusta, vaikka komediallisuus oli Sementtipuutarhasta kaukana. Toisena luin Carol Shieldsin Kivipäiväkirjat, rattoisa ja helppolukuinen matkakirja. Luin myös unkarilaisen kirjallisuushistorioitsija László Szörényin Pitkän viinin. En tiedä, mihin lajityyppiin kirja kuuluisi, lähinnä kai voisi puhua novelleista. Suuri osa on sivun parin hirtehishumoristisia anekdootteja, joissa mm. ”kommunismin aaveet ostelevat farkkuja”. Kirja on täynnä merkityksiä, jotka aukenevat hitaasti. Sosialismillehan osaavat parhaiten nauraa siinä itse eläneet. On kaiketi tehtävä, kuten kirjan takakannessa neuvotaan, otettava pitkä viini ja istuttava lukemaan. Palaan asiaan, kun olen lukenut kirjan toistamiseen.