Salomo ja Ursula on Avoimet Ovet –teatterin näytelmä. Dramaturgian Juhani Peltosen samannimisen romaanin pohjalta on tehnyt teatterin johtaja Heini Tola, hän on myös ohjannut näytelmän. Salomoa näyttelee Teemu Aromaa ja Ursulaa Elina Hietala. Lavalla vaihtelevissa rooleissa, miehenä baarissa, pappina, papukaijana jne näyttelevät Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo, Elina Reinikka ja Jani Hendriksson. Peltosen kirja ilmestyi 1967, edellisenä vuonna hän oli kirjoittanut samannimisen näytelmän. Kirjoitin Peltosesta näille sivuille 15.12.2011.

 

Katsoimme näytelmän eilen Hannelen kanssa. Meitä suorastaan jännitti, että millaisen näytelmän Tola oli kirjan pohjalta luonut. Tekstihän oli hyvin muistissa. Näytelmä noudattelee hyvin pitkälle Peltosen tekstiä. Teksti on laulavaa, runollista, Peltoselle ominaisia pitkiä luettelomaisia litanioita ei näytelmässä juurikaan ole. Se keskittyy hyvin pitkälle pariskunnan suhteisiin ja heidän kummallisiin asuinpaikkoihinsa, kattohuoneeseen, kirkon sivulaivaan, konserttitalon penkkien väliin ja ratapihaan. Kirjan sivujuonteita ei seurailla. Hannele totesi, että Peltosen teksti on parhaimmillaan luettuna, siinä onkin eräs syy, miksi ihastuimme näytelmään. Muistelimme, että Rosa Liksomin Rikos teatteri Jurkassa ei toiminut, koska teksti sopi paremmin luettavaksi kuin esitettäväksi. 60-lukulainen yhteiskuntapolitiikka oli jotenkin häivytetty, vaikka tietysti asuntopula ja köyhyys nousivat esiin. Pientä kritiikinpoikasta vilahti myös Salomon sanailussa kirkkorakennuksista. On vaikea sanoa, miten näytelmä olisi auennut, ellei teksti olisi ollut entuudestaan tuttu. Saattaa olla, että siitä olisi ollut hieman vaikea rakentaa mielessään kokonaista tarinaa.

Avoimien Ovien tapaan salin keskellä oleva näyttämö oli nytkin hyvin pelkistetty. Tapahtumapaikka vaihtui, kun näyttelijät siirtyivät lavalla paikasta toiseen. Pienessä teatterissa se toimii ällistyttävän hyvin. Päätyseinät oli päällystetty aaltopellillä, kahta monitoimilaatikkoa vedeltiin edes takaisin ja seinien hyllyillä oli muutamia esineitä. Sateen tuntua saatiin ruiskuttamalla vettä ilmaan kastelupulloista. Keskeistä osaa Salomon ja Ursulan ruokavaliossa näyttelee keitetty vesi, ja sitähän keiteltiin, välillä keitos onnistui paremmin, välillä huonommin. Pariskunnan ruokavalioon kuului myös ranskalaisia ja yllättäen niitä jaeltiin katsomoonkin muutamalle pöydälle. Mekin onnistuimme saamaan ja söimme hyvällä ruokahalulla. Salomon päätyö on soittaa pianolla yhtä ja samaa Tsaikovskin kappaletta. Tämä olis nyt piano, täytyi vain ajatella kuin lapsi, kun soittimena oli pienen pieni kosketinsoitin. Toimi hyvin. Ylipäätään Tolan oivaltava ohjaus saa katsojan päässä aikaan vaihtelevan ja rikkaan näyttämön, vaikka karu todellisuus on aivan toinen.

Salomo ja Ursula rakastivat lujasti toisiaan, Aromaa ja Hietala onnistuivat rakastamisessaan oikein hyvin. Peltosen teksti sopii heidän suuhunsa erinomaisesti. Boheemius tuntuu heidän kohdallaan aivan luontevalta. Hannele arveli, että muuta porukkaa ei olisi tarvinnut niin monta. He ilmaantuivat lavalle milloin mistäkin, veivät tarinaa eteenpäin kertojina ja esittivät useita rooleja. Minusta määrällä saatiin aikaan tilanteiden uhkaavuus mainiosti silloin, kun teksti sitä vaati. Laulutaitoakin oli ja peltiseinästä saatiin aikaan melkoinen äänimaailma. Koko näytelmän ajan salissa oli rento ilmapiiri, vaikka tapahtumat voisivat tuottaa toisenlaisen tunnelman, Peltosen teksti on niin nautittavaa. Mitähän mahtoi tarkoittaa Lauri Meri Hesarin arvostelussaan 11.2.2012, kun hän sanoi, että ”tyylittely olisi pitänyt viedä paljon pidemmälle henkilöohjauksen ja fyysisen ilmaisun tasolla. Silloin runous alkaisi soida mahdollisesti myös katsojan sisällä.” Minulle riitti ihan hyvin nyt esitetty vähemmän fyysinen näytteleminen, jos se nyt oli sellaiseksi tulkittava. Menoa oli ihan riittävästi ja teksti toimi. Ihailin kovasti, kun Hietala sai loppukohtauksessa poskilleen ihan aidot kyyneleet. Miten he sen tekevät? Lopussa Salomon jo juostua pois näyttämöltä (auton alle) Ursulan ympärillä valutettiin hiekkaa käsistä permannolle. Ursulalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin heittäytyä itsekin kuolemaan. Niin valuu elämämme.