Lisäys: Teatteri –lehdessä 2/2009 Anu Kanto kehui Niin helppoa on rakkaus –näytelmää vankaksi psykologiseksi draamaksi, joka antaa näyttelijälle mahdollisuuden näytellä koko asteikolla. Hän puhuu parisuhteen ruumiinavauksesta ja toteaa sen toimivan edelleen, vaikka samaa on näytelty ties kuinka kauan. Arvioinnista selvisi, että näytelmän kumpikin pari on naimisissa myös todellisessa elämässä. Olisiko siinä avain siihen, että näyttelijä kykenee antamaan vastanäyttelijälleen riittävästi tilaa. Samassa lehdessä näyttelijä Pirjo Lonka mainitsee ohjaaja Antti Raivion opettaneen siihen, että näyttelijän on aina tehtävä tilaa seuraavalle lavalle astujalle.

Lienenkö jo vinkannut, että voit tarkistaa kulttuurikuntosi täältä.