Käväisin Vaasassa yliopiston avajaisissa. Vaasan kaupungin ja yliopiston rannat näyttäytyivät syysauringon loisteessa parhaimmillaan. Syyskattaukseni käsitti tällä kertaa orkesteriyhdistys Bravon syysmatinean sekä Tikanojan taidekodissa ja Kuntsin nykytaiteen museossa käynnin.

Syysmatinea annettiin, Sibeliuksen aikaista sanontatapaa käyttäen, Sotkussa eli pois jo muuttaneen armeijan Sotilaskodissa. Matineassa kuultiin Airi Ropponen-Lindroosin ja Jussi Hietikon esittämänä Rakas enkelini ja kultani! eli näytelmällinen kooste, joka pohjautuu Ainon ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoon. Välillä kuultiin säveltäjämestarin musiikkihelmiä sellolle. Kahvitauon jälkeen kuultiin musiikillisia tunnelmapaloja oboelle ja pianolle (Siri Ilanko ja Petri Judin). Sotkun tilassa oli aivan erinomainen akustiikka, joka korostui erityisesti sellon soidessa. Paikalla oli noin 80 vaasalaista, kunde det vara några korsholmare ochså. Kyllä se Sibeliusten kieli "rakaskultapienienkelini" –puhutteluineen oli vähän vaikea muidenkin pohjalaisten sulattaa kuin minun, vaikka esittäjät olivat karsineet jo osan pois. Tämä Jussi Hietikko on mainio pakkaus, eläkkeellä oleva ammatillisen oppilaitoksen rehtori ja juuri ollut teatterin Täällä Pohjan tähden alla näytelmän pruuvissa. Mukaan on päässyt, mutta näyteltävä henkilö ei ollut vielä tiedossa. Siinä eläkeläisvirkamies rakentaa uutta ties kuinka monetta elämäänsä. Olkoon siis esimerkkinä!

Vähän ylpeänä voin sanoa, että "ideani oli uudelleenlämmitetty", kuten eräs matineavieraista totesi. Vaasassa vielä ollessani olin ideoimassa Sibeliukseen liittyvää tapahtumaa, joka sisälsi luennon, kirjeiden luentaa ja musiikkia sekä käynnin Orisbergissä. Minua oli aina kismittänyt, että vaasalaiset eivät ole osanneet hyödyntää Sibeliusta, vaikka hänen Ainonsa isä on toiminut Vaasassa kenraalikuvernöörinä, Aino ja Sibba ovat tutustuneet siellä, menneen kihloihin Orisbergissä ja naimisiin lähellä sijaitsevassa Tottesundissa. Nyt esitetty kirjeenvaihto olikin siltä ajalta, kun Järnefeldtit asuivat Vaasassa ja Aino ensimmäisine lapsineen vietti kesiään Orisbergissä. Eräässä lehdessä esiteltiin äskettäin tätä keskellä metsää sijaitsevaa isoa kartanoa ja sen emäntä Björkenheimiä.

Kuvaitataiteellisen syysnautintoni aloitin Kuntsin nykytaiteen museon Kesäkattauksesta. Ihanan taidemuseon seinille oli ripustettu teoksia niin Kuntsin omasta kokoelmasta kuin Kuntsiin sijoitetusta Lars Swanljungin kokoelmasta. Oli hienoa nähdä, kuinka hyvin kokoelmat täydentävät toisiaan ja miten hienoja esillepanoja eri huoneisiin oli saatu aikaan. Olivat ihan kuin samaa kokelmaa kaikki tyyni. Esimerkiksi kuvassa oleva Kaarina Kaikkosen Lehti ja Kain Tapperin veistokset sopivat mainiosti samaan tilaan. Myös Mauno Hartman, Leena Luostarinen, Nanna Susi ja Marjatta Tapiola samassa väljässä tilassa olivat sopusointuinen yhdistelmä. Karl Warghilta oli kokonainen pienehkö huone.

Tämä Vaasassa syntynyt hammaslääkäri Swanljung taitaa tällä hetkellä olla merkittävin pohjoismainen taiteen keräilijä. "Taide on tehnyt minusta rikkaamman. Se on älykäs investointi, joka on rikastuttanut elämääni ja antanut paljon: uusia ystäviä ja tuttavia. Minusta on tullut taiteen myötä parempi ihminen", on Swanljung todennut. "Häntä on kiehtonut abstrakti taide ja erityisesti nuori pohjoismainen ja balttilainen taide. Niukka ilmaisu, minimalismi, käsitetaide, islantilainen nykytaide – nämä muodostavat selkeän rungon keräilijän kokoelmassa, joka kuitenkin on laajetunut myös esittävämpään taiteeseen." Näin kirjoittaa museonjohtaja Anne-maj Salin Tuhlaajapojan paluu –kirjassa, joka on tehty edellisen Swanljungin kokoelman näyttelyn pohjalta.

Ja tähän vielä Kuntsin naistenhuoneen väriloistoa!

Tämä samainen Anne-Maj Salin oli  koonnut myös Tikanojan taidekotiin mainion näyttelyn Kengät. Kesän teemanäyttely kertoo kenkien historiaa ja esittelee kenkätaidetta. "Näyttelyssä kengällä on symbolimerkitys joko itsessään tai osana teoskokonaisuutta. Kenkä voi olla taideteoksen osa, materiaali tai jopa itse taideteos." Näyttelyn kenkätaiteilijoita edustavat mm. unkarilainen Zita Attai ja italialainen Silvia Levenson. Kenkädesignin huipulta mukana ovat mm. Minna Parikka, Julia Lundsten, Aki Shoklat ja italialaiset Andrea Pfister ja Armando Pollini. Maalausten puolella esiintyvät mm. Helene Scherfbeck, Albert Edelfelt, Hannu Väisänen, Eero Järnefelt ja Rudolf Koivu. Myös Juhani Harrin installaatioita oli mukana ja Kaarina Kaikkosen kengistä leikkaamalla tehtyjä perhosia (tai mitä lie). Mainio näyttely, eipäs siitä muunlaista arvioita juuri osaa antaa. En lakkaa inmettelemästä Salinin laajaa taiteen tuntemusta. Kysyin yliopiston avajaisvastaanotolla häneltä, että mistä ihmeestä hän oikein löytää kaikki taideteokset. "Niin mistä", vastasi hän ja hymyili.

Ja tässä Tikanojan piharakennus, jossa niinikään järjestetään näyttelyitä ja näyttelyihin
liittyviä pieniä näytelmäesityksä

Suosittelen käyntiä Vaasassa, niin Kuntsilla kuin Tikanojallakin. Kannattaa myös mennä Pohjanmaan museoon ihmettelemään, että mistä ne Scherfbeckit, Simbergit, Haloset, Salliset sun muut ovat sinne eksyneet.