Tarvaspäässä Akseli Gallen-Kallelan museossa on esillä tuohitöitä. Kävin siellä Anjan kanssa heinäkuussa ja kirjoitin tämän. Blogi-järjestelmän kaatumisen vuoksi julkaiseminen jäi näin pitkälle. Ensimmäisenä näyttelyn nimestä tulevat mieleen virsut, kontit ja ropposet, mutta siitä ei nyt ole kyse. Tuohiastioita toki on, mutta on myös tuohesta vuorattuja huonekaluja, tuohella koristeltu hevosen hahmo, maalausten tuohiraameja ja ennen kaikkea ihanan ohuesta tuohesta valmistettuja ”maalauksia”. Muutama tilateoskin on, Pyykkipäivä narulla roikkuvine tuohineen sekä koivunoksista ja langasta koostettu huoneen täyttävä installaatio. Yhden huoneen täyttää katosta nurinniskoin roikkuva koivu ja seinillä kirjoitusta täynnä olevia tuohikäppyröitä, englantilaisen Akasakan työ. Muutama maalauskin löytyy mm. Gallen-Kallelan tuohitorveen puhaltava poika, Pekka Halosen koivumaalaus ja Susanne Gottbergin koivumetsä. Ulkona on tuohineliöistä rakennettu nelikulmainen saunaksi nimetty rakennelma. Kotina toiminut museo toimi tässä tapauksessa mainiona töiden esittelyalustana.







Muutamat tuohiesineet häivyttävät tuohelle ominaista kitsch-leimaa, esimerkiksi Markku Kososen tuohiastiat, jotka ovat aivan toista maata kuin lähes joka kodista löytyvät ropposet. Kaija Kiurun pahkaiset helmillä koristellut jakkarat Johtotehtäviä (yllä) sekä ihastuttavat että ihmetyttävät. Hän yhdistää puuhun ennakkoluulottomasti kangasta ja erilaisia kirpparitavaroita. Töissä on myös isoja telttamaisia installaatioita, joita ei kuitenkaan nähty Tarvaspäässä. Taiteilijalla on ollut pitkä rivi näyttelyitä ja hänellä on parhaillaan taitelija-apuraha, että taiteesta tässä on eittämättä kyse. Outi Pieskin 4760 solmua menetetylle (yllä) oli aivan ihana oksista tehty  ”riipustutyö”, oksiin oli solmittu valkoisia ja osin vaaleanpunaisia lankanippuja. Ennen vanhaan opettajana ollessani aina innostuin tuollaisten näkemisestä, koska niistä sai vinkkejä oppilaiden askartelutöihin. Melkoinen askartelu solmimisessa on ollutkin. Aivan erityistä ihailua taitavaa käsityötä kohtaan oli kohdistettava Janna Syvänojan ”tuohimaalauksiin” (yllä Loimu), joissa oli ohuen ohuita tuohiliuskoja liimatta isoille vanerialustoille. Kauniita olivat. Outi Heiskanen oli kehystänyt muutaman työnsä tuohiraameilla, niihin en ollut erityisen ihastunut. 

Tarvaspään pihalla oli Tapani Kokon Kummitustalo. Hänen ihanan hevospääteoksensa olen aiemmin nähnyt Kivinokan taidepolulla. Kuvia Kokon töistä löytyy täältä.







Samassa yhteydessä sopivat esiteltäväksi taannoin Galleria Sculptorilla näkemäni Paavo Paunun puutyöt. Lisää olisi ollut Korjaamolla, jossa en kuitenkaan käynyt. Ne olivat osoitus puun muotojen mainiosta oivaltamisesta, niin kuin isorintainen nainen (yllä) ja muutama mieshahmo (esimerkki yllä) . Puusta veistetty lattialla makaava miehen pää (yllä) oli jollakin tavalla iljettävä. Olisi kyllä ollut kiintoisaa nähdä Korjaamolla olleet suuren suuret maalaukset. Anu Uimosen jutusta Hesarissa 29.3.2012 luin, että Paunun taiteen kohde on ihminen ja hän liikkuu koko ajan abstraktin ja esittävän välimaastossa. Mikä sitten erottaa yllä olevat puiset ihmishahmot esimerkiksi niistä itetaidehahmoista, joita on veistetty Kaisaniemen puistosta kaadettujen puiden pitkiksi jätettyihin kantoihin.



Paunun puuhahmot muistuttavat lievästi sitä, mitä Outi Heiskanen piirtää paperille. Töitä on parhaillaan nähtävissä Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa. On hänellä aivan ihmeellinen mielenmaisema, kummallisia olioita, apinoita, ihmispäisiä eläimiä, jotkut aivan pikkuruisia ja jotkut uusista öljyväritöistä melko isoja. Suorastaan ihmettelin, miten hän on ylipäätään kyennyt tekemään niin pieniä hahmoja, jokaisella on kuitenkin oma ilmeensä. Luuppi olisi pitänyt olla mukana. Näyttelyn nimi on Alkumeren tarinoita ja tarinoita hän toden totta kertookin. Todella kiintoisia olivat melko uudet yhdessä Janne Laineen kanssa tehdyt kompiisi-teokset. Lainen melko isokokoisia maisemavalokuvia on Heiskanen jatkanut erilaisilla grafiikkana toteutetuilla eläinhahmoilla. Taiteilijoilla on yli 30. vuoden ikäero. Laine on toiminut pitkään Heiskasen töiden vedostajana. Heiskanen on erittäin tuottelias taiteilija, joka näyttää löytävän aina jonkun uuden polut ilmaisulleen. Yllä Heiskasen työ Tarvaspäästä.

Helene Schjerfbeckin valtaisa näyttelykin on kertaalleen katsottu. Täytyy mennä toistamiseen ja kirjoitella vasta sitten joitakin omia vaikutelmia, mitään uutta tuskin kykenen kuitenkaan sanomaan.