Ajatellen, miten megalomaanisia klassisen musiikin konsertteja järjestetään ja miten kalliita liput ovat, täytynee todeta, että ooppera- ja operettiaarioiden rakastajia on paljon. En tietenkään kykene vertaamaan niitä kevyen musiikin konsertteihin, koska niistä minulla on vain lehtitietoa. Paljonhan niissäkin väkeä käy. Vähän karsastan isoja tapahtumia, mutta nyt olen sattumien oikusta käynyt sekä Karita Mattilan Viva la Diva –konsertissa Turun linnan puistossa että Plácido Domingon konsertissa Hartwall-areenalla. Vaikka Turun linnan edustalla oleva puisto oli lämpimässä elokuun illassa tavallaan areenaa miellyttävämpi, saattoi sisähallissa paremmin keskittyä musiikkiin. Aluksi myytiin lippuja vain yhteen Karita Mattilan konserttiin.  Ilmeisesti 4000 lippua hujahti heti loppuun ja niinpä ilmoitettiin järjestettäväksi vielä toinen. Ensimmäisen konsertin aikaan myytiin jo kolmatta konserttia. Vaikka mitäpä sitä ihmettelemään, valtavien kulissien rakentaminen puistoon ei ole ilmaista sekään. Hartwall-areenalle mahtuu konsertteihin 12 000 – 15 000 kuulijaa, hallin yläparvet olivat nyt lähes tyhjiä ja alempanakin oli tilaa. Ketähän on tämän Royal Music Finlandin takana, joka kiitteli Domingon konsertin ohjelmassa?

Karita Mattila oli kutsunut vieraikseen basso Matti Salmisen ja tenori Eero Silvastin, takuuvarmoja laulajia hekin. Orkesterina toimi Turun kaupunginorkesteri johtajanaan Susanna Mälkki. Konsertin alkuosa sisälsi neljä Mattilan ja kaksi Salmisen ja Silvastin laulamaa aariaa ja kaksi orkesterikappaletta. Mukana oli mm. Tsaikovskia, Rossinia, Dvorakia, Smetanaa, Puccinia, Verdiä, Wagneria. Naamiohuvien Amelie-aaria oli henkeäsalpaavan kaunis. Salmisen Lentävän hollantilaisen Dalandin aarian kuulimme Annen kanssa Turussa  myös viisi vuotta sitten, vähän ylempänä Aura-jokea. Myös Silvastin laulaman Tsaikovskin Lenskin aarian olen kuullut aiemmin Kansallisoopperassa. Upea esitys. Tauon jälkeen siirryttiin operetti- ja iskelmäosastoon, Bizetä, Taubea, Monosta, Kuoppamäkeä, Kärkeä. Alla Mattila Toscana Teemalla jokin aika sitten.

Plácido Domingo kiertää maailman lavoja luottolaulajansa Virginia Tolan ja luottojohtajansa Eugene Kohnin kanssa. Orkesterina toimi Lohjan kaupunginorkesteri, kuorokin oli mukana, Polyteknikkojen kuoro. Kuultiin mm. Lehária, Puccinia, Giordanoa, Gonoudia ja Verdiä. Lehárin Dein ist mein ganzes Herz sai yleisön haltioitumaan heti alussa, eikä Domingon ja Tolan yhdessä laulama Iloisen lesken Lippen schweigen jäänyt siitä jälkeen. Jokaisen esityksen aikana aina ajatteli, että tämän kauniimpaa ei voi olla, kunnes tulee seuraava kappale. Verdin Rigoletton isän ja tyttären duetto oli sydämeen koskevan kaunis. Jos haluaisi jotenkin arvostella, voisi todeta, että helppojahan kappaleet olivat, mutta, mutta… En ole aiemmin kuullut laulajasta Virginia Tola, ihana sopraano kuitenkin. Kevyemmässä osassa kuultiin mm. Loewen My fair Ladya, Torrobaa, Lunaa ja Leightiä.

Ymmärrän, että on monta syytä, miksi laulajia ei pitäisi verrata keskenään, mutta teen sen kuitenkin. Makuasioita. Mattila on uhkea, repäisevä kaunotar. Domingo on lämmin, hieman karhumainen. Pidin enemmän siitä, että Domingo ja Tola lauloivat yhdessä useita kappaleita, Mattila ja Salminen lauloivat yhdessä vain yhden tangon. Laulajapareilla on erilainen yhdessä laulamisen ura, Domingo ja Tola ovat kiertäneet maailmaa jo pitkään, Mattilalla ja Salmisella ei juuri ole ollut yhdessä esiintymisiä. Repertuaaria ei ole päässyt muodostumaan. Kaikilla laulajilla oli mahtava äänen volyymi, jota mikrofoni vielä korosti. Mattilan konsertissa laulajat liikkuivat lavalla laajemmin, koska mikit oli teipattu poskeen. Domingo ja Tola mahtuivat seisovien mikrofonien vuoksi tekemään vain muutaman tanssipyörähdyksen. Kevyet kappaleet luontuivat kaikilta, tietty, mutta Salmiselta iskelmä onnistui mielestäni paremmin kuin Mattilalta. Turun Sanomat oli toista mieltä, minä en tosin tiennyt oliko Mattilan Rotunainen parodiaa alusta loppuun vai vain taiteilijan äänen joustavuuden esittelyä. Minusta Salmisen Satumaatango oli hyvä ja Silvastin Kertokaa se hänelle korkeine tenoriosineen lähes taivaallinen. Ylisanoiksi meni.

Erityisesti ylimääräisissä pääsi laulajien taiteilijuus esille. Osaavat ottaa yleisönsä, siinä hullaantuu mukaan vakavampikin katsoja. Mattilan ja Salmisen kevyet kappaleet olivat varsinaista teatteria ja On hyvä kotiin tulla taas sai yleisön haltioihinsa. Onhan Salminen vanha turkulainen ja tehnyt laulajan alku-uraansa tangolaulajana nimellä Esa Pasa. Mattilassa on sopivassa määrin suurta diivaa ja naapurikunnan tyttöä, yhdistelmä saa ihmiset innostumaan. Kun iskelmä välillä vaihtui Varsinaissuomalaisten lauluun, ei mekkalalla ollut äärtä ei rajaa.  Laulu vaikutti ihan spontaanilta, mutta koska orkesteri pysyi hyvin mukana, oli siitä ainakin täytynyt sopia etukäteen. Domingo ja Tolakin tanssahtelivat ja hulluttelivat ylimääräisissä niin, että johdot sekaantuivat Tolan huiviin yleisön nauraessa. Kun yleisö vain istui hakkasi jalkojaan lattiaan, keräsi Domingo lopulta ykkösviulunsoittajan kainaloonsa, ymmärsimme, että konsertti oli päättynyt. Ylimääräisiä olemme kuulleet jo puolisen tusinaa. Alla Domingo konsertin skriinillä.

Kummassakin konsertissa laulajat pitivät yleisöä hyppysissään nelisen tuntia, mainio suoritus. Turun Linnan puistossa helikopteri, sataman kirskuvat junat ja moottoripyörä kyllä pääsivät pahasti häiritsemään tunnelmaa, mutta ulkokonserteissa on aina omat riskinsä. Onneksi ei satanut! Hartwall-areenalla minua hivenen häiritsi se, että yleisö puhui esitysten aikana. Eihän sitä massiivisen suuressa tilassa tietysti kuulleet muut kuin lähellä olevat, ei kiva kuitenkaan. Yllättävästi taiteilijat saivat kontaktin yleisöön, vaikka tilat olivat niin massiivisia. Mattilan konsertissa taputettiin rytmikkäästi jonkin rokkikappaleen aikana, huomasin olevani sille kappaleelle 20 vuotta liian vanha. Domingo sai koko porukan laulamaan mukanaan. Kaverinsa Matti Salmisenkin hän nostatti pystyyn.

Kaiken takana on karisma! Sen perässä me juoksemme. Livenä nähty suuri taiteilija on aina dvd:tä ja cd:tä enemmän ja tästä kokemuksesta olemme valmiita maksamaan. Kumpikin konsertti oli sopivassa suhteessa pehmeä ja lämmin, kupliva ja innostava. Maksetun rahan arvoinen, se ei jäänyt kaihertamaan. Jälkimakuna oli kuitenkin hivenen karvautta siitä, kuka tässä oikein rahastaa. Taiteilijoille suon täydestä sydämestäni hyvät palkkiot, ankara työ on kaiken takana. Pitäisi tietysti tietää enemmän, ennekuin ryhtyy taivastelamaan, joten se siitä. Voisi tässä vielä mainita, että presidenttikin oli kummassakin konsertissa. Turussa Salminen ilmoitti hänen istuvan etu penkissä, Hartwallissa näimme hänen pujahtavan pienen seurueen kanssa lavan takaa etu penkkiin. Ihan siinä oli ihasteltava, että siellä se vain pressa puikkelehtii hiljaisuudessa, eikä tee numeroo. Illat olivat taiteilijoiden, ei Halosen ja hyvä niin.